Oulun kärä­jäoi­keus käsitteli elokuussa vahin­gon­te­koa. Rikos tapahtui Kuu­sa­mossa 6. huh­ti­kuuta 2025. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta vahin­gon­teosta

Rikok­sesta epäiltiin 46-vuotiasta miestä, joka oli teko­het­kellä 45-vuotias.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta vahin­gon­teosta. Lisäksi syyttäjä vaati häntä maksamaan valtiolle 120 euron riko­suh­ri­mak­sun ja kor­vaa­maan valtion todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Syyttäjän mukaan mies vahin­goitti oikeu­det­to­masti toisen henkilön autoa rik­ko­malla sen kone­pel­tiä, tuu­li­la­sia ja kul­jet­ta­jan puoleista sivuik­ku­naa.

Menet­te­lystä aiheutui auton omis­ta­jalle talou­del­lista vahinkoa.

Mies tunnusti vahin­goit­ta­neensa autoa

Mies ei saapunut kärä­jäoi­keu­den istuntoon. Hänet oli kutsuttu paikalle uhalla, että asia voitiin tutkia ja ratkaista hänen pois­sao­los­taan huo­li­matta.

Mies kertoi esi­tut­kin­nassa saat­ta­neensa olla tapah­tu­ma­het­kellä osoit­teessa, jossa auto sijaitsi. Hän oli omien sanojensa mukaan tun­ne­kuo­hussa ja hyvässä humalassa.

Mies ei muistanut tarkasti, mitä hän teki autolle, mutta hänellä oli mie­li­ku­via siitä, että hän oli vahin­goit­ta­nut sitä.

Hän tunnusti syyl­lis­ty­neensä vahin­gon­te­koon ja kuvaili tekoa tun­ne­kuo­hussa tehdyksi tyhmäksi pää­hän­pis­toksi.

Kärä­jäoi­keus piti tun­nus­tusta ja valokuvia riit­tä­vänä näyttönä

Kärä­jäoi­keu­den mukaan asian käsit­te­lyssä ei ilmennyt syytä epäillä miehen esi­tut­kin­nassa antaman tun­nus­tuk­sen oikeel­li­suutta.

Mies ei myöskään saapunut oikeuteen kertomaan tapah­tu­mista esi­tut­kin­ta­ker­to­muk­ses­taan poik­kea­valla tavalla.

Valo­ku­vissa näkyivät auton kone­pel­tiin, tuu­li­la­siin ja sivuik­ku­naan aiheu­tu­neet vauriot. Vakuu­tu­syh­tiön kir­jal­li­sesta vaa­ti­muk­sesta ilmeni auton kor­jaa­mi­sesta aiheu­tu­nut talou­del­li­nen vahinko.

Auton omistajaa kuultiin kärä­jäoi­keu­dessa, mutta hänen ker­to­muk­sensa tal­len­ta­mi­nen tuo­miois­tui­men jär­jes­tel­mään epäon­nis­tui. Kärä­jäoi­keus ei huo­mioi­nut ker­to­musta rat­kai­sus­saan, koska sitä ei voitu todentaa jäl­ki­kä­teen.

Oikeus katsoi tun­nus­tuk­sen ja kir­jal­lis­ten todis­tei­den riittävän syyk­si­lu­ke­mi­seen ilman auton omistajan ker­to­musta. Tekijästä tai miehen syyl­li­syy­destä ei jäänyt var­tee­no­tet­ta­vaa epäilyä.

Kärä­jäoi­keus piti tekoa aiheu­te­tun vahingon määrän perus­teella perus­muo­toi­sena vahin­gon­te­kona.

Vakuu­tu­syh­tiö vaati lähes 2 500 euron kor­vauk­sia

Vakuu­tu­syh­tiö vaati miestä kor­vaa­maan auton vahin­goista mak­sa­mansa 2 279,74 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen.

Lisäksi yhtiö vaati 210 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luja. Vaa­ti­mus­ten yhteis­määrä oli 2 489,74 euroa.

Mies ei rii­taut­ta­nut vakuu­tu­syh­tiön vaa­ti­musta.

Miehelle 65 päi­vä­sak­koa

Kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen vahin­gon­teosta 65 päi­vä­sak­koon. Päi­vä­sa­kon määrä oli 20 euroa, joten sakkojen koko­nais­määrä oli 1 300 euroa.

Ran­gais­tuk­sen mit­taa­mi­sessa huo­mioi­tiin teon toteut­ta­mis­tapa ja autolle aiheu­te­tun vahingon määrä.

Mies mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu. Summa oli pienempi kuin syyttäjän vaatimat 120 euroa, koska riko­suh­ri­maksu määräytyi teko­het­kellä voimassa olleen lain perus­teella.

Mies vel­voi­tet­tiin maksamaan vakuu­tu­syh­tiölle 2 279,74 euroa vahin­gon­kor­vauk­sia ja 210 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luja vii­väs­tys­kor­koi­neen.

Valtiolle kor­vat­ta­via todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia ei aiheu­tu­nut.

Tuomio ei ole lain­voi­mai­nen.