Oulun kärä­jäoi­keus käsitteli elokuussa pahoin­pi­te­lyä ja lievää vahin­gon­te­koa koskevan riko­sa­sian. Syyt­tei­den mukaan teot tapah­tui­vat Yli­vies­kassa 6. elokuuta 2024. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjän vaa­ti­muk­set

Rikok­sista epäiltiin nykyisin 39-vuotiasta miestä, joka oli teko­het­kellä 37-vuotias. Syyttäjä vaati hänelle ran­gais­tusta pahoin­pi­te­lystä ja lievästä vahin­gon­teosta.

Lisäksi syyttäjä vaati miestä suo­rit­ta­maan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­mak­sun sekä kor­vaa­maan 20 euron lää­kä­rin­to­dis­tus­ku­lut ja todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Syyttäjän mukaan mies kuristi avo­puo­li­soaan ja rikkoi laseja

Syyttäjän mukaan mies kuristi avo­puo­li­soaan käsillään kaulasta yksi­tyi­sa­sun­nossa. Tämän jälkeen hän työnsi naisen lattialle ja jatkoi kuris­ta­mista. Naiselle aiheutui syyttäjän mukaan kipua kaulan ja kyljen alueelle.

Miehen ker­rot­tiin myös rikkoneen asunnon tuu­le­tu­sik­ku­nan lasin ja ulko-oven lasin. Asunto-osa­keyh­tiölle aiheutui vahin­goista 367,72 euron talou­del­li­nen menetys.

Mies kiisti pahoin­pi­te­lyn

Mies kiisti kuris­ta­neensa tai työn­tä­neensä naista ja aiheut­ta­neensa tälle syyt­teessä kuvattuja vammoja. Hän kiisti myös pahoin­pi­te­ly­syyt­tee­seen liit­ty­neet valtion kor­vaus­vaa­ti­muk­set.

Lievän vahin­gon­teon mies myönsi. Hän hyväksyi myös asunto-osa­keyh­tiön kor­vaus­vaa­ti­muk­sen.

Kärä­jäoi­keu­den näkemys

Pahoin­pi­te­ly­syy­tettä tuki asia­no­mis­ta­jan kertomus, mutta kärä­jäoi­keu­den mukaan kertomus oli oikeu­dessa melko epävarma ja yleis­luon­toi­nen. Nainen ei enää muistanut tapah­tu­mia yksi­tyis­koh­tai­sesti ajan kulumisen vuoksi. Hänen ker­to­muk­sensa luo­tet­ta­vuu­teen vaikutti myös se, että hän oli oman ilmoi­tuk­sensa mukaan tapahtuma-aikaan ainakin kes­ki­vah­vassa humalassa.

Naisen esi­tut­kin­nassa antama kertomus oli oikeuden mukaan yksi­tyis­koh­tai­nen ja rea­lis­ti­nen. Se muodosti suh­teel­li­sen vahvan näytön syytteen puolesta, mutta ei yksin riittänyt osoit­ta­maan miehen syyl­li­syyttä.

Lää­kä­rin­lau­sun­nossa naisella ei todettu ulkoisia vammoja. Lau­sun­toon kirjatut kivut ja tapah­tu­mien kulku perus­tui­vat naisen omiin ker­to­muk­siin ja tun­te­muk­siin, eikä lau­sun­nossa arvioitu vammojen ja kuvatun väki­val­lan välistä syy-yhteyttä.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan asiassa jäi järkevä epäily miehen syyl­li­syy­destä pahoin­pi­te­lyyn, joten syyte hylättiin. Lievä vahin­gon­teko luettiin miehen syyksi hänen tun­nus­tuk­sensa perus­teella.

Pahoin­pi­te­ly­syyt­tee­seen liit­ty­neet lää­kä­rin­to­dis­tus- ja todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia koskevat vaa­ti­muk­set hylättiin. Riko­suh­ri­mak­sua ei määrätty, koska lievästä vahin­gon­teosta voidaan tuomita enintään sakkoa.

Kor­vaus­vaa­ti­muk­set

Asunto Oy Yli­vies­kan Kontula vaati mieheltä 367,72 euroa rik­kou­tu­neista laseista aiheu­tu­neesta talou­del­li­sesta vahin­gosta. Mies myönsi vaa­ti­muk­sen perus­teel­taan ja mää­räl­tään oikeaksi.

Tuomio

Kärä­jäoi­keus hylkäsi pahoin­pi­te­ly­syyt­teen ja tuomitsi miehen lievästä vahin­gon­teosta 25 päi­vä­sak­koon. Kuuden euron päi­vä­sa­koista kertyi mak­set­ta­vaa yhteensä 150 euroa.

Mies vel­voi­tet­tiin lisäksi kor­vaa­maan Asunto Oy Yli­vies­kan Kon­tu­lalle 367,72 euroa.

Tuomioon saa ilmoittaa tyy­ty­mät­tö­myyttä 1. syyskuuta saakka.