Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus ratkaisi kahteen eri väki­val­ta­ti­lan­tee­seen liit­ty­neet pahoin­pi­te­ly­syyt­teet Tam­pe­reella. Kesäkuun 3. päivänä 2025 mies potkaisi naista käsi­var­teen ja retuutti tätä toisesta olka­var­resta. Mies selitti mustelmia ensin kom­pu­roin­nilla olut­sal­kun kanssa ja oikeu­dessa pullojen kerää­mi­sellä.

Samojen osa­puol­ten maa­lis­kui­sen yhtee­no­ton tapah­tu­ma­kulku jäi epä­sel­väksi. Molemmat olivat soit­ta­neet hätä­kes­kuk­seen ja kertoneet toisen käyt­tä­mästä väki­val­lasta. Oikeus hylkäsi tuosta tilan­teesta nostetut syytteet kumpaakin vastaan.

Kärä­jäoi­keus antoi tuomion syyskuun lop­pu­puo­lella.

Mustelmat kuvattiin heti seu­raa­vana päivänä

Syyttäjä vaati nykyisin 50-vuo­tiaalle miehelle ran­gais­tusta kahdesta pahoin­pi­te­lystä. Kesäkuun tapah­tu­mista nykyisin 37-vuotias nainen kertoi miehen saaneen rai­vo­koh­tauk­sen, pot­kais­seen häntä vasempaan käsi­var­teen ja repineen oikeasta olka­var­resta.

Nainen pysyi pystyssä ja poistui asunnosta. Hän teki seu­raa­vana päivänä riko­sil­moi­tuk­sen, jolloin käsi­var­sien jäljet kuvattiin polii­si­lai­tok­sella. Samana päivänä hän kävi myös lää­kä­rissä ja kertoi edel­li­sil­lan pahoin­pi­te­lystä.

Lääkäri totesi vasem­massa käsi­var­ressa kaksi ruhjetta ja oikeassa olka­var­ressa yhden. Ne sopivat iältään edel­li­senä päivänä syn­ty­neiksi.

Mies kiisti kaiken väki­val­lan. Esi­tut­kin­nassa hän oli kertonut naisen ostaneen olut­sal­kun ja kom­pu­roi­neen sen kanssa portaissa. Oikeu­dessa hän esitti mus­tel­mien mah­dol­li­seksi syyksi naisen har­joit­ta­man pullojen kerää­mi­sen. Kun aiempi kertomus nos­tet­tiin esiin, mies sanoi muis­ta­vansa tapah­tu­mia hämärästi ja piti myös kom­pu­roin­tia mah­dol­li­sena.

Kärä­jäoi­keus katsoi seli­tys­ten jääneen yleisiksi mah­dol­li­suuk­siksi, joita muu näyttö ei tukenut. Naisen kertomus sen sijaan oli kes­kei­siltä osiltaan joh­don­mu­kai­nen, ja sitä tukivat heti seu­raa­vana päivänä tehty ilmoitus, valokuvat ja lääkärin havainnot.

Pelkkä lää­kä­rin­lau­sunto ei osoit­ta­nut vammojen aiheut­ta­jaa tai tarkkaa syn­ty­ta­paa. Ruhjeiden sijainti ja ikä kuitenkin tukivat naisen kuvausta potkusta ja retuut­ta­mi­sesta. Koko­nais­näy­tön perus­teella mies oli syyl­lis­ty­nyt pahoin­pi­te­lyyn.

Maa­lis­kuun tilan­teesta kolme hätä­pu­he­lua

Toinen tapah­tu­ma­ko­ko­nai­suus sijoittui 21. maa­lis­kuuta 2025 miehen asuntoon. Syyttäjän mukaan mies oli kuris­ta­nut naista, kaatanut tämän lattialle, repinyt hiuksista, mennyt tämän päälle ja lopuksi pot­kais­sut selkään. Miestä koskenut syyte kiis­tet­tiin kokonaan.

Naista puo­les­taan syy­tet­tiin miehen hiuksista repi­mi­sestä, päähän lyö­mi­sestä ja sormeen pure­mi­sesta. Nainen myönsi hiuksiin tart­tu­mi­sen ja puremisen, mutta kertoi toi­mi­neensa itse­puo­lus­tuk­seksi pääs­täk­seen pois miehen otteesta. Päähän lyömisen hän kiisti.

Tilan­teesta soi­tet­tiin kolme hätä­pu­he­lua: nainen soitti kahdesti ja mies kerran. Molemmat vai­kut­ti­vat tal­len­teilla päih­ty­neiltä. Nainen kertoi maahan kaa­ta­mi­sesta, kiinni pitä­mi­sestä ja kuris­ta­mi­sesta. Mies puo­les­taan ilmoitti naisen lyöneen ja pot­kais­seen häntä sekä kiel­täy­ty­neen pois­tu­masta.

Oikeus piti naisen ker­to­musta osin yksi­tyis­koh­tai­sem­pana, mutta pelkkä toisen ker­to­muk­sen suurempi toden­nä­köi­syys ei riittänyt rikos­tuo­mioon. Naisen kuvaus pois­tu­mis­ti­lan­teen väki­val­lasta oli muuttunut, eikä ilmoi­te­tuille vammoille ollut lää­kä­rin­lau­sun­toa tai muuta ulko­puo­lista tukea. Hätä­pu­he­lut eivät rat­kais­seet, kumpi aloitti väki­val­lan tai missä jär­jes­tyk­sessä teot tapah­tui­vat.

Miestä koskenut maa­lis­kuun pahoin­pi­te­ly­syyte hylättiin. Myös naisen syyte hylättiin: päähän lyö­mi­sestä ei saatu riittävää näyttöä, eikä hänen ker­to­maansa hätä­var­je­lu­ti­lan­netta voitu sulkea pois. Miehen vapaut­ta­mi­nen ei siis merkinnyt, että naisen kertomus puo­lus­tau­tu­mi­sesta olisi osoitettu vääräksi.

Kesäkuun pahoin­pi­te­lystä sakot ja kor­vauk­sia

Mies tuo­mit­tiin kesäkuun pahoin­pi­te­lystä 30 päi­vä­sak­koon. Seitsemän euron päi­vä­sa­koista mak­set­ta­vaa tuli 210 euroa. Lisäksi hänet mää­rät­tiin maksamaan 80 euron riko­suh­ri­maksu.

Miehen on mak­set­tava naiselle kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta 150 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen 3. kesäkuuta 2025 lähtien. Vammat arvioi­tiin pieniksi pin­nal­li­siksi ruhjeiksi, eikä niistä osoitettu aiheu­tu­neen vähäistä ja lyhy­tai­kaista haittaa vaka­vam­pia seu­rauk­sia.

Maa­lis­kuun tapah­tu­miin perus­tu­neet molempien kor­vaus­vaa­ti­muk­set hylättiin.

Mies mää­rät­tiin kor­vaa­maan valtiolle 873,48 euroa naisen avus­ta­mi­sesta tämän ollessa asia­no­mis­ta­jana. Summalle kertyy vii­väs­tys­kor­koa 25. lokakuuta lähtien. Naisen puo­lus­ta­mi­sesta vas­taa­jana mak­set­tiin erillinen, saman­suu­rui­nen palkkio, joka jäi valtion mak­set­ta­vaksi.