Kainuun kärä­jäoi­keus tuomitsi 59-vuotiaan miehen 30 päi­vä­sak­koon oman­kä­de­noi­keu­desta.

Mies esti toisen kiin­teis­tön omistajaa käyt­tä­mästä tieoi­keut­taan aset­ta­malla tielle veneitä, puomeja ja puun­run­koja. Osa esteistä oli kiin­ni­tetty ket­tin­geillä pai­koil­leen.

Miestä syy­tet­tiin myös lievästä vahin­gon­teosta, mutta tämä syyte hylättiin.

Tie tukittiin kolmen kuukauden ajaksi

Oman­kä­de­noi­keus tapahtui Kuhmossa 1. tam­mi­kuuta ja 31. maa­lis­kuuta 2025 välisenä aikana.

Mies omisti kiin­teis­tön, jolla sijait­se­vaan tiehen kohdistui toisen kiin­teis­tön tieoikeus. Tieoi­keu­den hal­ti­jalla oli oikeus käyttää tietä tammi-, helmi- ja maa­lis­kuun arki­päi­vinä tiettyinä kel­lo­nai­koina.

Syyttäjän mukaan mies sulki tiealueen aset­ta­malla sille puun­run­koja, puomeja ja veneitä. Kun tieoi­keu­den haltija siirsi esteitä sivuun, mies palautti niitä takaisin tielle.

Veneitä ja muita esteitä kiin­ni­tet­tiin ket­tin­geillä puihin ja toisiinsa. Kärä­jäoi­keu­dessa esi­tet­ty­jen valo­ku­vien mukaan veneet oli asetettu rin­nak­kain siten, ettei tiellä voinut ajaa niitä siir­tä­mättä.

Mies oli tekojen tapahtuma-aikaan 58-vuotias.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta kahdesta rikok­sesta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta oman­kä­de­noi­keu­desta ja lievästä vahin­gon­teosta. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ole ilmoi­tettu syyttäjän vaatiman sakko- tai van­keus­ran­gais­tuk­sen täs­mäl­listä määrää.

Oman­kä­de­noi­keutta koskeva vaatimus perustui siihen, ettei mies saanut sulkea tietä vastoin tieo­sak­kaan tahtoa ilman vira­no­mai­sen myö­tä­vai­ku­tusta. Eri­mie­li­syys tien käyt­tä­mi­sestä olisi pitänyt ratkaista yksi­tyis­tie­toi­mi­tuk­sessa.

Lievää vahin­gon­te­koa koskevan syytteen mukaan mies oli pii­lot­ta­nut tielle naulaisia lau­dan­kap­pa­leita. Tieoi­keu­den haltijan auton rengas osui naulaan ja puhkesi.

Syyttäjä vaati miehelle lisäksi 40 euron riko­suh­ri­mak­sua ja valtion todis­te­lu­kus­tan­nus­ten kor­vaa­mista.

Tieoi­keu­den haltija vaati yli 2 300 euroa

Tieoi­keu­den haltija yhtyi syyttäjän ran­gais­tus­vaa­ti­muk­siin.

Hän vaati mieheltä 1 260 euroa veneiden ja muiden esteiden siir­tä­mi­sestä aiheu­tu­neista yli­mää­räi­sistä kuluista. Hänen mukaansa hän ja hänen työn­te­ki­jänsä joutuivat useina päivinä siir­tä­mään tielle palau­tet­tuja veneitä.

Puh­jen­neesta renkaasta vaa­dit­tiin 100 euron korvausta.

Lisäksi mies vaa­dit­tiin vel­voit­ta­maan kor­vaa­maan asia­no­mis­ta­jan oikeu­den­käyn­ti­ku­lut. Kulut olivat arvon­li­sä­ve­roi­neen 1 004 euroa.

Mies kertoi suo­jel­leensa veneitään

Mies kiisti syytteet ja vaati niiden hyl­kää­mistä.

Hän myönsi tieoi­keu­den ole­mas­sao­lon mutta kiisti estä­neensä tien käyt­tä­mi­sen. Hänen mukaansa tieoi­keutta oli rajoi­tettu ajan­koh­dan ja tiellä käy­tet­tä­vien ajo­neu­vo­jen perus­teella.

Mies kertoi alueen olevan vene­val­kama, jota hän käytti veneiden säi­lyt­tä­mi­seen muina kuin tieoi­keu­teen kuuluvina aikoina.

Hänen mukaansa tieoi­keu­den haltija oli siirtänyt veneitä useiden kymmenien metrien päähän tulva-alueelle. Mies katsoi veneiden olleen siellä vaarassa jäätyä ja rikkoutua, minkä vuoksi hän oli siirtänyt ne takaisin tur­val­li­seksi kat­so­mal­leen vene­val­kama-alueelle.

Mies vetosi pak­ko­ti­laan ja kertoi toi­mi­neensa omai­suu­tensa suo­je­le­mi­seksi. Hän katsoi, ettei tien käyt­tä­mistä ollut estetty, koska tieoi­keu­den haltija oli päässyt käyt­tä­mään tietä useita kertoja viikossa.

Mies kiisti myös raken­ta­neensa tielle kiinteitä esteitä tai pii­lot­ta­neensa sinne naulaisia puun­kap­pa­leita. Hänen mukaansa naulainen lauta oli voinut irrota tieoi­keu­den haltijan rik­ko­masta puomista.

Kärä­jäoi­keus hylkäsi pak­ko­ti­la­väit­teen

Kärä­jäoi­keu­den mukaan mies oli tar­koi­tuk­sel­li­sesti estänyt tieoi­keu­den haltijaa käyt­tä­mästä tietä.

Oikeus piti epäus­kot­ta­vana väitettä, ettei veneitä olisi voitu säilyttää tien laidassa peräkkäin. Tien molem­milla puolilla oli puita, joihin veneet olisi voitu kiin­nit­tää sul­ke­matta koko tietä.

Kärä­jäoi­keus ei hyväk­sy­nyt miehen pak­ko­ti­la­väi­tettä. Oikeuden mukaan veneiden siir­tä­mi­nen tiea­lueelle ei ollut vält­tä­mä­töntä välit­tö­män ja pakot­ta­van vaaran tor­ju­mi­seksi.

Tien käyt­tä­mi­seen ja veneiden säi­lyt­tä­mi­seen liittyvät ongelmat olisi pitänyt ratkaista vira­no­mais­ten avulla. Mies oli aikai­sem­min hake­nut­kin tieoi­keu­den pois­ta­mista yksi­tyis­tie­toi­mi­tuk­sessa.

Kärä­jäoi­keus katsoi veneiden sijoit­ta­mi­sen keskelle tietä osoit­ta­neen, että mies pyrki tahal­li­sesti ja tois­tu­vasti estämään tiellä liik­ku­mi­sen.

Naulaista puun­kap­pa­letta koskeva syyte hylättiin

Kärä­jäoi­keus ei pitänyt näy­tet­tynä, että mies olisi asettanut naulaisen puun­kap­pa­leen tielle.

Oikeuden mukaan kuvista ei voitu päätellä, kuinka kauan puun­kap­pale oli ollut tiellä tai kuka sen oli sinne asettanut. Vaikka naulainen puu oli tarttunut auton ren­kaa­seen, näyttö ei osoit­ta­nut riit­tä­vällä var­muu­della miehen olevan vastuussa sen aset­ta­mi­sesta.

Asiassa jäi var­tee­no­tet­tava epäily miehen syyl­li­syy­destä. Lievää vahin­gon­te­koa koskeva syyte hylättiin tämän vuoksi.

Samalla hylättiin asia­no­mis­ta­jan 100 euron kor­vaus­vaa­ti­mus puh­jen­neesta renkaasta.

Mies sai 480 euron sakot

Kainuun kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen oman­kä­de­noi­keu­desta 30 päi­vä­sak­koon.

Yhden päi­vä­sa­kon raha­mää­räksi vah­vis­tet­tiin 16 euroa, joten sakkoja tuli mak­set­ta­vaksi yhteensä 480 euroa. Päi­vä­sa­kon suuruus perustui miehen viimeksi vah­vis­tet­tui­hin vero­tie­toi­hin.

Miehen on mak­set­tava valtiolle myös 40 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vat­tava valtiolle 25 euron todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Kor­vauk­sia mää­rät­tiin 1 504 euroa

Kärä­jäoi­keus velvoitti miehen maksamaan tieoi­keu­den hal­ti­jalle 500 euroa yli­mää­räi­sistä kuluista. Kor­vauk­selle on mak­set­tava korkoa 31. maa­lis­kuuta 2025 lähtien.

Asia­no­mis­taja oli vaatinut yli­mää­räi­sistä kuluista 1 260 euroa. Kärä­jäoi­keus alensi kor­vauk­sen 500 euroon, koska veneitä ei oikeuden mukaan ollut tarpeen siirtää useiden kymmenien metrien päähän tiestä.

Miehen on lisäksi kor­vat­tava asia­no­mis­ta­jan oikeu­den­käyn­ti­ku­lut, jotka olivat arvon­li­sä­ve­roi­neen 1 004 euroa. Myös oikeu­den­käyn­ti­ku­luille on mak­set­tava korkoa.

Sakko, riko­suh­ri­maksu, todis­te­lu­kus­tan­nuk­set ja kor­vauk­set ovat ilman korkoja yhteensä 2 049 euroa.

Mies vaati valtiota kor­vaa­maan omia oikeu­sa­puun liittyviä maksujaan lievää vahin­gon­te­koa koskevan syytteen hyl­kää­mi­sen vuoksi. Kärä­jäoi­keus hylkäsi vaa­ti­muk­sen, koska valtio ei ollut hävinnyt riko­sa­siaa koko­nai­suu­tena.

Kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa elokuussa

Rikosasia tuli vireille Kainuun kärä­jäoi­keu­dessa 1. kesäkuuta. Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa maa­nan­taina 24. elokuuta.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ole ilmoi­tettu erillistä pää­kä­sit­te­ly­päi­vää.

Rat­kai­suun saa hakea muutosta valit­ta­malla. Tyy­ty­mät­tö­myy­destä on ilmoi­tet­tava vii­meis­tään 31. elokuuta. Vali­tuk­sen mää­rä­päivä on 23. syyskuuta ja vas­ta­va­li­tuk­sen 7. lokakuuta.