Kainuun kärä­jäoi­keus tuomitsi rikoksen tekoai­kaan 44-vuotiaan kan­ta­suo­ma­lai­sen miehen lait­to­masta uhkauk­sesta 35 päi­vä­sa­kon sak­ko­ran­gais­tuk­seen.

Mies lähetti tak­siyh­tiölle viestin, jossa keho­tet­tiin ottamaan autolle palo­va­kuu­tus, koska se palaisi seu­raa­vana yönä. Uhkaus väli­tet­tiin auton omis­ta­neelle tak­siy­rit­tä­jälle.

Suuttui evätyistä tak­si­kyy­deistä

Laiton uhkaus tapahtui Kuhmossa 29. lokakuuta 2025.

Mies oli kul­je­tettu Kuhmosta Kajaanin sai­raa­laan Kela-kyydillä tak­siy­rit­tä­jän ja tämän vaimon omistaman yrityksen autolla.

Tak­siy­rit­tä­jän vaimon oli tarkoitus kuljettaa mies takaisin Kuhmoon. Hän sai kuitenkin sai­raa­lasta tiedon, ettei mies ollut ilmoit­tau­tu­nut hoitoon, joten tälle ker­rot­tiin, ettei paluu­kyy­tiä voitu järjestää.

Myös tak­siy­rit­täjä hylkäsi miehen kyy­ti­pyyn­nön, koska hän oli lähdössä ajamaan kou­lu­kul­je­tusta. Kyytiä koskevan pyynnön hyl­kää­mi­nen näkyi asiak­kaalle sovel­luk­sessa.

Mies suuttui ja lähetti Menevä Oy:lle viestin, jossa hän kehotti tak­siy­rit­tä­jää ottamaan Mersuun palo­va­kuu­tuk­sen, koska auto ”palaa ensi yönä”.

Viestissä mai­nit­tiin tak­siy­rit­tä­jän nimi. Auton numero oli kir­joi­tettu väärin, mutta oikeuden mukaan uhkaus kohdistui selvästi yrittäjän yrityksen toiseen autoon.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta lait­to­masta uhkauk­sesta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta lait­to­masta uhkauk­sesta. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei yksilöidä syyttäjän vaatiman ran­gais­tuk­sen lajia tai määrää.

Syyttäjä vaati lisäksi miehen vel­voit­ta­mista maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­mak­sun ja kor­vaa­maan valtion varoista maksetut todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Tak­siy­rit­täjä vaati mieheltä 122 euroa tur­va­ka­me­ran hank­ki­mi­sesta, 50 euroa kameran asen­ta­mi­seen käy­te­tystä työajasta ja 40 euroa polt­toai­ne­ku­luista, jotka aiheu­tui­vat autojen siir­tä­mi­sestä. Kor­vaus­vaa­ti­mus­ten yhteis­määrä oli 212 euroa.

Vastaaja myönsi viestin lähet­tä­mi­sen

Vastaaja myönsi lähet­tä­neensä viestin mutta kiisti syyl­lis­ty­neensä lait­to­maan uhkauk­seen.

Miehen mukaan viesti ei täyttänyt laittoman uhkauksen tun­nus­mer­kis­töä. Hän kertoi lähet­tä­neensä sen suu­tuk­sis­saan, koska häneltä oli evätty tak­si­kyy­tejä.

Vastaaja vetosi myös siihen, että viestiin vas­tat­tiin neut­raa­listi kysymällä, mikä oli aiheut­ta­nut tällaisen tun­ne­ti­lan. Hänen mukaansa vas­taus­tapa osoitti, ettei viestiä ollut tulkittu uhkaa­vaksi.

Mies kiisti riko­suh­ri­mak­sua ja todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia koskevat vaa­ti­muk­set perus­teel­taan, mutta hyväksyi niiden määrät.

Hän kiisti myös tak­siy­rit­tä­jän kor­vaus­vaa­ti­muk­set. Vastaajan mukaan tur­va­ka­mera jäi yrittäjän käyt­töo­mai­suu­deksi, joten koh­tuul­li­nen korvaus voisi olla enintään kolmasosa kameran han­kin­ta­hin­nasta. Kameran asen­ta­mi­seen käy­te­tystä ajasta ja autojen siir­tä­mi­sen polt­toai­ne­ku­luista hän ei katsonut olevansa lainkaan kor­vaus­vas­tuussa.

Vastaaja vaati lisäksi oikeu­sa­vun oma­vas­tuuo­suu­den mak­sa­mista valtion varoista.

Tak­siy­rit­täjä otti uhkauksen vakavasti

Tak­siy­rit­täjä kertoi otta­neensa viestin erittäin vakavasti, sillä mies tiesi hänen asuin­paik­kansa ja yrityksen autoja säi­ly­tet­tiin hänen koti­pi­hal­laan.

Uhkauksen vuoksi yrittäjä siirsi autot pois pihalta ja hankki pihalle tur­va­ka­me­ran. Ennen uhkausta hän ei ollut kokenut kameraa tar­peel­li­seksi.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan viesti sisälsi tuho­työllä uhkaa­mi­sen. Se, ettei viestiä lähetetty suoraan yrit­tä­jälle, ei poistanut teon ran­gais­ta­vuutta.

Oikeus katsoi miehen täytyneen pitää vähintään varsin toden­nä­köi­senä, että uhkaus väli­tet­täi­siin yrit­tä­jälle ja että tämä ottaisi sen vakavasti.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan autojen siir­tä­mi­nen ja kameran hank­ki­mi­nen osoit­ti­vat, että yrittäjä oli kokenut omai­suu­tensa olevan vakavassa vaarassa.

Mak­set­ta­vaa yhteensä 684,20 euroa

Kainuun kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen lait­to­masta uhkauk­sesta 35 päi­vä­sak­koon.

Yhden päi­vä­sa­kon suu­ruu­deksi mää­rät­tiin kahdeksan euroa, joten sak­ko­ran­gais­tuk­sen yhteis­mää­räksi tuli 280 euroa. Päi­vä­sa­kon rahamäärä perustui miehen ilmoit­ta­miin tulo­tie­toi­hin.

Mies mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vaa­maan valtiolle 112,20 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Hänet vel­voi­tet­tiin lisäksi kor­vaa­maan tak­siy­rit­tä­jälle 122 euroa tur­va­ka­me­rasta, 50 euroa kameran asen­ta­mi­seen käy­te­tystä ajasta ja 40 euroa autojen siir­tä­mi­sestä aiheu­tu­neista polt­toai­ne­ku­luista.

Sakosta, riko­suh­ri­mak­susta, todis­te­lu­kus­tan­nuk­sista ja vahin­gon­kor­vauk­sista tuli miehelle mak­set­ta­vaa yhteensä 684,20 euroa.

Valtion varoista mak­set­tiin miehen oikeu­sa­vus­ta­jalle palk­kioi­neen ja arvon­li­sä­ve­roi­neen 903,60 euroa. Summa jäi valtion vahin­goksi. Miehen vaatimus oikeu­sa­vun oma­vas­tuuo­suu­den mak­sa­mi­sesta valtion varoista hylättiin.

Asia käsi­tel­tiin Kainuun kärä­jäoi­keu­dessa

Asia tuli vireille Kainuun kärä­jäoi­keu­dessa 6. tou­ko­kuuta. Pää­kä­sit­tely jär­jes­tet­tiin 3. elokuuta.

Kainuun kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa 17. elokuuta.

Rat­kai­suun saa hakea muutosta. Tyy­ty­mät­tö­myy­destä on ilmoi­tet­tava vii­meis­tään 24. elokuuta. Vali­tuk­sen mää­rä­päivä on 16. syyskuuta ja vas­ta­va­li­tuk­sen 30. syyskuuta.