Poliisin sinivalkoinen hihamerkki tummansinisessä virkapuvussa lähikuvassa. Merkissä näkyy poliisin miekkatunnus.

Mies varautui vankilaan ennen vaimonsa surmaa Kotkassa - Lapsen ovi sidottiin kiinni

Tilannemedia

Nykyisin 52-vuotias mies myönsi tappaneensa puolisonsa veitsellä ja kirveellä, mutta kiisti syyllistyneensä murhaan. Hänen mukaansa lopullinen päätös syntyi vasta vähän ennen tekoa riidan aiheuttamassa kiihtymystilassa.

Kymen­laak­son kärä­jäoi­keus ratkaisi Kotkassa tapah­tu­neen puolison surman, jota edelsivät inter­net­haut vankilan sään­nöistä, tupakan ostaminen ja käteisen nos­ta­mi­nen. Oikeuden mukaan mies varautui jo ennen tekoa siihen, mitä vaimon tap­pa­mi­sesta seuraisi. Kotiin palat­tuaan hän telkesi lapsen huoneen oven ja surmasi nuk­ku­massa olleen avio­vai­monsa.

Surma tapahtui perheen yhtei­sessä kodissa 10. tou­ko­kuuta. Nykyisin 52-vuotias mies myönsi tap­pa­neensa puo­li­sonsa veitsellä ja kirveellä, mutta kiisti syyl­lis­ty­neensä murhaan. Hänen mukaansa lopul­li­nen päätös syntyi vasta vähän ennen tekoa riidan aiheut­ta­massa kiih­ty­mys­ti­lassa.

Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa syyskuun lopulla.

Haku­his­to­ria kertoi surmaa edel­tä­neistä aja­tuk­sista

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta murhasta. Syytteen mukaan teko oli tehty vakaasti harkiten sekä erityisen raa’alla ja julmalla tavalla. Myös uhrin oikeu­de­no­mis­taja yhtyi syyt­tee­seen.

Mies oli jo hel­mi­kuussa etsinyt inter­ne­tistä tietoa tap­pa­mis­ta­voista. Surmaa edel­tä­neellä viikolla hän haki tietoa murhasta ja taposta annet­ta­vista ran­gais­tuk­sista sekä siitä, saako van­ki­lassa käyttää puhelinta ja tupakoida.

Teon aat­toil­tana haut koskivat muun muassa tut­kin­ta­van­gin oikeuksia, omaa rahaa ja tupakan ostamista van­ki­lassa. Samana iltana mies kysyi lap­sel­taan, miten tämä reagoisi, jos jom­pi­kumpi van­hem­mista kuolisi.

Miehen ja hänen vaimonsa välisen riidan jälkeen mies lähti huol­toa­se­malle. Val­von­ta­ka­me­ra­tal­len­teet ja tili­tie­dot osoit­ti­vat hänen nostaneen käteistä ja ostaneen tupak­ka­tuot­teita sekä kahvia ennen kotiin­pa­luuta.

Mies vetosi riitaan ja mök­ki­suun­ni­tel­miin

Mies kertoi pari­suh­teen vai­keuk­sista, talous­huo­lista ja pitkään jat­ku­neista riidoista. Hän sanoi har­kin­neensa eroa ja myös omaa kuo­le­maansa. Puolison vahin­goit­ta­mista koskevat ajatukset olivat hänen mukaansa olleet väläh­dyk­se­no­mai­sia, ja hän oli torjunut ne.

Hän kiisti val­mis­tel­leensa surmaa konk­reet­ti­sesti. Miehen mukaan hän oli vielä samana iltana toivonut kah­den­kes­kistä aikaa vaimonsa kanssa ja suun­ni­tel­lut äitien­päi­vän viettoa sekä seuraavan viikon mök­ki­mat­kaa. Hän kertoi hank­ki­neensa tupakkaa ja käteistä myös mök­ki­reis­sua varten.

Toisaalta mies myönsi aja­tel­leensa ostosten yhtey­dessä myös mah­dol­lista van­keu­sai­kaa. Hän kertoi tehneensä lopul­li­sen sur­maa­mis­pää­tök­sen toden­nä­köi­sesti vasta kodin pihalla.

Kotiin palat­tuaan mies sitoi lapsen huoneen oven kiinni, jotta lapsi ei pääsisi ulos. Sen jälkeen hän otti keit­tiöstä veitsen ja eteisen kaapista kirveen sekä meni vaimonsa makuu­huo­nee­seen.

Oikeus ei pitänyt tekoa äkil­li­senä riidan seu­rauk­sena

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen har­kin­neen vaimonsa tap­pa­mista ainakin keväästä lähtien yhtenä vaih­toeh­tona pari­suh­teen ongelmien rat­kai­se­mi­seksi. Arviota tukivat hänen oma ker­to­muk­sensa, haku­his­to­riansa, lähei­selle lähetetty viesti ja lapselle esitetty kysymys.

Oikeus ei hyväk­sy­nyt selitystä yllät­tä­västä kiih­ty­mys­ti­lasta. Viimeinen riita ei ollut poikennut aiemmista, ja mies oli sen jälkeen asioinut kaikessa rauhassa huol­toa­se­malla. Hän oli myös vastannut hätä­kes­kuk­selle kiel­tä­västi, kun häneltä kysyttiin, oliko teko­päi­vänä tapah­tu­nut jotakin erityistä.

Oikeuden mukaan inter­net­haut ja huol­toa­se­man ostokset osoit­ti­vat varau­tu­mista surman seu­rauk­siin. Lapsen oven tel­keä­mi­nen ja teko­vä­li­nei­den hakeminen puo­les­taan olivat teon toteut­ta­mista edel­tä­neitä toimia.

Kärä­jäoi­keus katsoi surman tapah­tu­neen vakaasti harkiten. Se, että mies oli välillä epäröinyt tai pohtinut muitakin vaih­toeh­toja, ei muuttanut arviota.

Veitsi katkesi, väkivalta jatkui kirveellä

Mies löi vaimoaan päähän ja kaulaan yhteensä vähintään 12 kertaa. Veitsen terän katkettua hän jatkoi väki­val­taa kirveellä. Uhri nukkui teon alkaessa omassa sän­gys­sään.

Mies kiisti uhrin yrit­tä­neen puo­lus­tau­tua ja esitti käsi­vam­mo­jen voineen syntyä kuo­le­man­jäl­kei­sistä ref­lek­si­no­mai­sista liik­keistä. Kärä­jäoi­keus hylkäsi tämän seli­tyk­sen. Oikeus­lää­ke­tie­teel­li­sen näytön sekä vammojen laadun ja määrän perus­teella uhri oli yrittänyt suojata itseään käsillään.

Kahden teko­vä­li­neen käyttö, iskujen voi­mak­kuus ja väki­val­lan jat­ka­mi­nen puo­lus­tau­tu­mi­sesta huo­li­matta osoit­ti­vat oikeuden mukaan päät­tä­väistä ja sitkeää sur­maa­mis­pyr­ki­mystä. Teko oli erityisen raaka.

Syyttäjän väitettä murhan tun­nus­mer­kis­tön tar­koit­ta­masta eri­tyi­sestä jul­muu­desta oikeus ei kui­ten­kaan hyväk­sy­nyt. Teko oli toden­nä­köi­sesti kestänyt lyhyen ajan, eikä miehen näytetty pit­kit­tä­neen sitä tar­koi­tuk­sel­li­sesti kär­si­myk­sen lisää­mi­seksi.

Oikeus piti tekoa silti myös koko­nai­suu­tena törkeänä. Vakaan harkinnan ja raakuuden lisäksi arvioon vai­kut­ti­vat hyök­käyk­sen yllä­tyk­sel­li­syys, puolison sur­maa­mi­nen yhtei­sessä kodissa ja alai­käi­sen lapsen oleminen kotona.

Murhasta elin­kau­ti­nen ja lapselle 35 000 euron korvaus

Kärä­jäoi­keus tuomitsi Vesa Mikko Antero Haaks­luo­don murhasta elin­kau­ti­seen van­keu­teen ja määräsi hänet pidet­tä­väksi edelleen van­git­tuna. Tuo­mio­lau­sel­massa vapau­den­me­ne­ty­sa­jaksi on merkitty 10. tou­ko­kuuta–28. syyskuuta.

Mies oli vaatinut ran­gais­tuk­sen lie­ven­tä­mistä, koska hän soitti itse hätä­kes­kuk­seen ja kertoi tapah­tu­mista avoimesti. Oikeus katsoi, ettei tun­nus­ta­mi­nen ollut säästänyt tutkinta- ja oikeu­den­käyn­ti­työtä riit­tä­västi lie­ven­nyk­sen perus­teeksi. Murhan tun­nus­mer­kit ja uhrin puo­lus­tau­tu­mi­nen olivat edelleen olleet riitaisia.

Mies vel­voi­tet­tiin maksamaan lapselle äidin kuoleman aiheut­ta­masta kär­si­myk­sestä 35 000 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen 10. tou­ko­kuuta alkaen. Hän oli hyväk­sy­nyt kor­vauk­sen määrän.

Valtiolle hänen on mak­set­tava 120 euron riko­suh­ri­maksu, 3 369,89 euroa oikeus­lää­ke­tie­teel­li­sen ruu­mii­na­vauk­sen kus­tan­nuk­sia ja 147,60 euroa todis­te­lu­ku­luja. Lisäksi hänen on kor­vat­tava valtion maksamat lapsen avus­ta­ja­ku­lut, 6 811,01 euroa, vii­väs­tys­kor­koi­neen kuukauden kuluttua tuomion anta­mi­sesta.

Miehen oman puo­lus­ta­jan 11 225,35 euron palkkio ja kulut sekä lapsen edun­val­vo­jan sijaisen 2 195 euron palkkio ja kulut jäivät valtion mak­set­ta­viksi.

Tuomio on yksi­mie­li­nen. Se ei ole lain­voi­mai­nen.

Etusivulla nyt

Tilanneuutiset

Rikosuutiset