Kainuun kärä­jäoi­keus tuomitsi 51-vuotiaan miehen 15 päi­vä­sak­koon lievästä pahoin­pi­te­lystä.

Mies tarttui setäänsä rin­nuk­sista ja kaatoi tämän maahan. Hän kiisti syyl­lis­ty­neensä rikokseen ja vetosi hätä­var­je­luun, koska oli oman ker­to­mansa mukaan joutunut ampu­mi­suh­kauk­sen kohteeksi.

Mies oli rikoksen tapah­tu­ma­het­kellä 49-vuotias. Hän ehti täyttää 51 vuotta ennen asian rat­kai­se­mista.

Pahoin­pi­tely tapahtui Kajaa­nissa vuonna 2024

Lievä pahoin­pi­tely tapahtui Kajaa­nissa sun­nun­taina 15. syyskuuta 2024.

Syyttäjän mukaan mies teki toiselle miehelle ruu­miil­lista väki­val­taa tart­tu­malla tätä rin­nuk­sista ja kaa­ta­malla hänet maahan. Uhrille aiheutui ainakin kipua ja lieviä ruhjeita.

Syyttäjä katsoi pahoin­pi­te­lyn olleen koko­nai­suu­tena arvos­tel­len vähäinen, kun otettiin huomioon käytetyn väki­val­lan ja aiheu­tu­nei­den vammojen vähäisyys.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta lievästä pahoin­pi­te­lystä

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta lievästä pahoin­pi­te­lystä. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoiteta syyttäjän vaatiman sak­ko­ran­gais­tuk­sen täs­mäl­listä määrää.

Asia­no­mis­taja vaati mieheltä yhteensä 500 euroa korvausta kivusta, särystä, sai­raa­la­mat­koista, lää­kä­ri­käynti- ja lää­ke­ku­luista sekä kivun vuoksi mene­te­tystä yhden päivän työajasta.

Vastaaja vetosi hätä­var­je­luun

Vastaaja kiisti syytteen ja syyttäjän muut vaa­ti­muk­set.

Mies myönsi kaa­ta­neensa tai saat­ta­neensa setänsä maahan. Hän kertoi toi­mi­neensa näin sen jälkeen, kun setä oli käyt­täy­ty­nyt uhkaa­vasti ja uhannut ampua hänet.

Miehen mukaan kyseessä oli hätä­var­je­lu­ti­lanne. Hän kiisti aiheut­ta­neensa uhrille vammoja sekä vastusti 500 euron kor­vaus­vaa­ti­musta sekä perus­teel­taan että mää­räl­tään.

Mies vaati lisäksi valtiota kor­vaa­maan oikeu­den­käyn­ti­ku­lunsa laskun mukai­sesti ja häneltä vaaditut 70 euron todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Miehen tar­koi­tuk­sena oli ker­to­mansa mukaan rau­hoit­taa tilanne

Mies kertoi kärä­jäoi­keu­dessa olleensa menossa näyt­tä­mään vel­jel­leen autoa. Alueen tie oli huo­no­kun­toi­nen, minkä vuoksi hän kysyi asiasta sedältään.

Miehen mukaan setä puhui tämän jälkeen lau­kauk­sesta. Mies tarttui setäänsä rin­nuk­sista, minkä seu­rauk­sena tämä tuli hänen päälleen. Mies piti setäänsä maassa, mutta katsoi, ettei toiminta ollut yli­mi­toi­tet­tua.

Miehen mukaan hänen tar­koi­tuk­se­naan oli rau­hoit­taa tilanne.

Hän kertoi koke­neensa tilanteen hyvin uhkaavana, koska hän ei voinut tietää, mitä setä tarkoitti lau­kauk­sesta puhues­saan. Miehen mukaan sedällä oli useita aseita.

Mies kertoi myös, ettei hän voinut tietää, oliko sedällä ase piilossa. Hänen mukaansa setä olisi voinut ampua häntä pidem­män­kin matkan päästä, jos hän olisi yrittänyt poistua autolleen.

Oikeuden mukaan voi­man­käyttö tapahtui liian aikaisin

Kärä­jäoi­keu­den mukaan oli rii­da­tonta, että mies tarttui setäänsä rin­nuk­sista ja kaatoi hänet maahan. Arvioi­ta­vana oli, oliko kyse hätä­var­je­lusta tai hätä­var­je­lun liioit­te­lusta.

Valo­ku­vissa uhrin selässä näkyi puner­ta­via jälkiä. Lää­kä­rin­ker­to­muk­sen mukaan jäljet sopivat syn­ty­neiksi uhrin kuvaa­malla tavalla. Vastaaja kiisti aiheut­ta­neensa jäljet.

Kärä­jäoi­keus totesi, ettei miehellä ollut varmaa tietoa siitä, että uhrilla olisi ollut tilan­teessa ase tai että tämä olisi ollut lähdössä hakemaan asetta.

Oikeuden mukaan voi­man­käyttö tapahtui liian aikaisin ennen var­si­naista hyök­käystä. Miehellä olisi ollut myös mah­dol­li­suus poistua paikalta.

Näillä perus­teilla kärä­jäoi­keus katsoi, ettei miehen toimintaa voitu pitää tar­peel­li­sena puo­lus­tus­te­kona. Kyse ei ollut hätä­var­je­lusta eikä hätä­var­je­lun liioit­te­lusta.

Sakkoja mää­rät­tiin 735 euroa

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen syyl­lis­ty­neen lievään pahoin­pi­te­lyyn.

Oikeus otti ran­gais­tuk­sessa huomioon käytetyn väki­val­lan lievyyden ja lyhyen keston. Mies tuo­mit­tiin 15 päi­vä­sak­koon.

Yhden päi­vä­sa­kon raha­mää­räksi vah­vis­tet­tiin 49 euroa, joten sakkoja tuli mak­set­ta­vaksi yhteensä 735 euroa. Sakon rahamäärä perustui miehen viimeksi vah­vis­tet­tui­hin vero­tie­toi­hin.

Uhrin 500 euron kor­vaus­vaa­ti­mus hylättiin

Kärä­jäoi­keus hylkäsi uhrin 500 euron kor­vaus­vaa­ti­muk­sen.

Oikeuden mukaan vaatimus oli yksi­löi­mä­tön, eikä uhri eritellyt, kuinka suuri osa vaa­ti­muk­sesta perustui kipuun ja särkyyn tai muihin vaa­dit­tui­hin kuluihin.

Sairaala- ja lää­kä­ri­mat­koista, lääk­keistä ja työajan mene­tyk­sestä ei esitetty tarkempaa näyttöä. Valo­ku­va­liite ja lää­kä­rin­ker­to­mus osoit­ti­vat vammoja, mutta ne eivät riit­tä­neet yksi­löi­mät­tö­män kor­vaus­vaa­ti­muk­sen hyväk­sy­mi­seen.

Vastaaja vel­voi­tet­tiin maksamaan todis­ta­jalle 70 euroa

Miehen vaatimus omien oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­jensa kor­vaa­mi­sesta hylättiin, koska hänet tuo­mit­tiin rikok­sesta.

Yksi todis­ta­jista vaati mieheltä 70 euron todis­ta­jan­palk­kiota mat­ka­ku­luista. Kärä­jäoi­keus velvoitti miehen maksamaan tämän summan todis­ta­jalle.

Mies oli vaatinut valtiota kor­vaa­maan hänelle todis­ta­jalle mak­set­ta­vat kulut. Kärä­jäoi­keus hylkäsi vaa­ti­muk­sen, koska todis­ta­jan kuu­le­mista ei pidetty asian sel­vit­tä­mi­sen kannalta tar­peel­li­sena.

Sakko ja todis­te­lu­kus­tan­nus ovat yhteensä 805 euroa. Tuo­mio­lau­sel­maan ei merkitty muita mak­su­vel­vol­li­suuk­sia tai seu­raa­muk­sia.

Asia rat­kais­tiin Kainuun kärä­jäoi­keu­dessa

Rikosasia tuli vireille Kainuun kärä­jäoi­keu­dessa 16. kesäkuuta.

Asia käsi­tel­tiin pää­kä­sit­te­lyssä, jossa kuultiin vastaajaa ja kahta todis­ta­jaa. Kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa maa­nan­taina 24. elokuuta. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ole ilmoi­tettu erillistä pää­kä­sit­te­ly­päi­vää.

Rat­kai­suun saa hakea muutosta valit­ta­malla. Tyy­ty­mät­tö­myy­destä on ilmoi­tet­tava vii­meis­tään 31. elokuuta. Mää­räa­jassa tyy­ty­mät­tö­myyttä ilmoit­ta­neen on toi­mi­tet­tava vali­tuk­sensa vii­meis­tään 23. syyskuuta. Vas­ta­va­li­tuk­sen mää­rä­päivä on 7. lokakuuta.

Tuo­mioa­sia­kir­jasta ei vielä ilmene, ilmoi­te­taanko rat­kai­suun tyy­ty­mät­tö­myyttä.