Kymen­laak­son kärä­jäoi­keus hylkäsi 42-vuotiaan miehen rais­kaus­syyt­teen.

Mies oli kiistänyt rikoksen mutta myöntänyt olleensa suku­puo­liyh­tey­dessä asia­no­mis­ta­jan kanssa. Hänen mukaansa yhdyntä tapahtui yhtei­sym­mär­ryk­sessä.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan asiassa jäi vähintään var­tee­no­tet­tava epäily miehen syyl­li­syy­destä ja tahal­li­suu­desta.

Väitetty raiskaus tapahtui Kou­vo­lassa

Syyte koski 5.–6. huh­ti­kuuta 2024 yksi­tyi­sa­sun­nossa Kou­vo­lassa tapah­tu­nutta suku­puo­liyh­teyttä.

Syyttäjän mukaan mies vei voi­mak­kaasti päih­ty­neen asia­no­mis­ta­jan kädestä pitäen asunnon WC-tiloihin ja painoi hänet lavuaaria vasten.

Syyttäjä katsoi miehen riisuneen asia­no­mis­ta­jan ja olleen tämän kanssa suo­jaa­mat­to­massa yhdyn­nässä. Syytteen mukaan mies piti asia­no­mis­ta­jaa kaulalta ja selästä kiinni sekä jatkoi yhdyntää tämän kiel­loista ja vas­tus­te­lusta huo­li­matta.

Asia­no­mis­ta­jalle aiheutui syyttäjän mukaan ainakin kipua.

Mies oli tapah­tu­ma­het­kellä 40-vuotias.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta rais­kauk­sesta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta rais­kauk­sesta. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoi­tettu vaaditun ran­gais­tuk­sen täs­mäl­listä lajia tai määrää.

Syyttäjä vaati lisäksi miehen vel­voit­ta­mista maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­mak­sun ja kor­vaa­maan valtiolle todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Asia­no­mis­taja yhtyi syyttäjän ran­gais­tus­vaa­ti­muk­seen. Hän vaati mieheltä 6 000 euroa kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta sekä 6 600 euroa kär­si­myk­sestä.

Kor­vaus­vaa­ti­muk­set olivat yhteensä 12 600 euroa kor­koi­neen. Lisäksi asia­no­mis­taja vaati oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­jensa kor­vaa­mista siltä osin kuin niitä ei mak­set­taisi valtion varoista.

Vastaajan mukaan yhdyntä oli vapaaeh­toi­nen

Vastaaja kiisti syyl­lis­ty­neensä rikokseen ja vaati syytteen sekä muiden vaa­ti­mus­ten hyl­kää­mistä.

Miehen mukaan hän ja asia­no­mis­taja suu­te­li­vat ensin olo­huo­neessa. Asia­no­mis­taja lähestyi miestä ja aloitti suu­te­le­mi­sen.

Mies kertoi tilanteen tuntuneen kiu­sal­li­selta muiden asunnossa olleiden hen­ki­löi­den vuoksi. Hänen mukaansa hän ehdotti, että he voisivat mennä WC-tiloihin, jos asia­no­mis­taja halusi jatkaa lähei­syyttä.

Vastaajan mukaan asia­no­mis­taja meni WC-tiloihin hänen edellään ja riisuutui omasta tah­dos­taan. Mies kertoi suku­puo­liyh­tey­den olleen vapaaeh­toi­nen.

Miehen mukaan yhdyntä kesti noin yhdestä kahteen minuuttia. Hän kertoi lopet­ta­neensa välit­tö­mästi asia­no­mis­ta­jan pyydettyä häntä lopet­ta­maan.

Vastaaja kiisti käyt­tä­neensä väki­val­taa tai voineensa päätellä, ettei asia­no­mis­taja osal­lis­tu­nut yhdyntään vapaaeh­toi­sesti. Hänen mukaansa asia­no­mis­taja ei myöskään ollut niin päihtynyt, ettei olisi kyennyt muo­dos­ta­maan tai ilmai­se­maan tahtoaan.

Mies ei kertonut teolle erillistä syytä

Vastaaja myönsi suku­puo­liyh­tey­den mutta kiisti rikoksen, joten hän ei kertonut rais­kan­neensa asia­no­mis­ta­jaa tai esittänyt rikok­selle motiivia.

Hän kertoi tilanteen syntyneen asia­no­mis­ta­jan aloit­teesta tapah­tu­neen suu­te­le­mi­sen jälkeen. Miehen mukaan molemmat halusivat siirtyä WC-tiloihin jatkamaan sek­suaa­lista kans­sa­käy­mistä.

Vastaaja kiisti kor­vaus­vaa­ti­muk­set perus­teel­taan. Kor­vaus­ten määristä hän hyväksyi mah­dol­li­sen tila­päi­sen haitan osalta 1 300 euroa ja kär­si­myk­sen osalta 3 000 euroa.

Asia­no­mis­taja ilmoitti tapah­tu­neesta nopeasti

Asia­no­mis­taja kertoi koke­neensa tapah­tu­man rais­kauk­sena. Hänen ker­to­muk­sensa mukaan mies riisui hänet vastoin hänen tahtoaan, painoi hänet lavuaaria vasten ja piti häntä kiinni.

Asia­no­mis­taja kertoi olleensa niin voi­mak­kaasti päihtynyt, ettei kyennyt puo­lus­tau­tu­maan. Hän ilmoitti tapah­tu­neesta pian hätä­kes­kuk­seen ja kertoi siitä myös muille ihmisille sekä tut­ki­muk­sen tehneelle lää­kä­rille.

Kärä­jäoi­keus piti asia­no­mis­ta­jan kokemusta tapah­tu­neesta todel­li­sena ja aitona. Oikeuden mukaan tapah­tu­mat olivat myös vai­kut­ta­neet hänen psyyk­ki­seen voin­tiinsa.

Ker­to­muk­sissa oli olen­nai­sia eroja

Kärä­jäoi­keu­den mukaan asia­no­mis­ta­jan ja vastaajan ker­to­muk­set WC-tilojen tapah­tu­mista olivat samalla tavalla mah­dol­li­sia ja uskot­ta­via, mutta molempiin liittyi myös niiden uskot­ta­vuutta hei­ken­tä­neitä seikkoja.

Ulko­puo­li­set todis­ta­jat eivät nähneet WC-tiloissa tapah­tu­nutta yhdyntää. Heidän ker­to­muk­sensa erosivat myös toi­sis­taan sen suhteen, miten asia­no­mis­taja ja vastaaja siir­tyi­vät WC-tiloihin.

Asiassa esitetty DNA-näyttö osoitti suku­puo­liyh­tey­den tapah­tu­neen, mutta yhdyntä oli jo valmiiksi riidaton asia.

Lää­kä­rin­tar­kas­tuk­sessa asia­no­mis­ta­jalla ei todettu ulkoisia vammoja tai näkyviä väki­val­lan merkkejä. Oikeuden mukaan tämä ei ollut ris­ti­rii­dassa asia­no­mis­ta­jan ker­to­muk­sen kanssa, mutta löydökset eivät myöskään osoit­ta­neet väki­val­lan käyt­tä­mistä.

Oikeus ei pitänyt asia­no­mis­ta­jaa toi­min­ta­ky­vyt­tö­mänä

Asia­no­mis­taja oli kertonut olleensa tapah­tu­ma­het­kellä voi­mak­kaasti päihtynyt. Todis­ta­jien arviot hänen päih­ty­myk­sensä voi­mak­kuu­desta vaih­te­li­vat.

Asia­no­mis­taja pystyi oikeuden mukaan liik­ku­maan, puhumaan ja toimimaan itse­näi­sesti. Noin kolmesta neljään tuntia tapah­tu­mien jälkeen hänen alko­ho­li­pi­toi­suu­tensa oli 0,63 promillea.

Kärä­jäoi­keus katsoi, ettei asiassa osoitettu asia­no­mis­ta­jan olleen tie­dot­to­mana tai niin voi­mak­kaasti päihtynyt, ettei hän olisi kyennyt muo­dos­ta­maan tai ilmai­se­maan tahtoaan.

Oikeuden mukaan tilanne ei myöskään ollut erityisen äkillinen.

Yhtei­sym­mär­rystä ei voitu sulkea pois

Kärä­jäoi­keus piti uskot­ta­vana, että asia­no­mis­taja ja vastaaja olivat suu­del­leet ennen WC-tiloihin siir­ty­mistä.

Oikeuden mukaan näyttö tuki eniten sitä tulkintaa, että he siir­tyi­vät WC-tiloihin yhtei­sym­mär­ryk­sessä ilman pai­nos­ta­mista tai pakot­ta­mista.

Kärä­jäoi­keus katsoi, ettei tapah­tu­mao­lo­suh­tei­den perus­teella voitu riit­tä­vällä var­muu­della sulkea pois mah­dol­li­suutta, että myös suku­puo­liyh­teys tapahtui yhtei­sym­mär­ryk­sessä tai että vastaaja perus­tel­lusti käsitti asia­no­mis­ta­jan osal­lis­tu­van siihen vapaaeh­toi­sesti.

Oikeus huomioi syytettä tukevina seikkoina asia­no­mis­ta­jan nopean ilmoi­tuk­sen, joh­don­mu­kai­set ker­to­muk­set ja tapah­tu­mien jälkeen pahen­tu­neen psyyk­ki­sen oireilun.

Rikos­tuo­mioon vaa­dit­tava näyt­tö­kyn­nys ei kui­ten­kaan ylittynyt.

Miehelle ei määrätty ran­gais­tusta

Kymen­laak­son kärä­jäoi­keus hylkäsi rais­kaus­syyt­teen.

Miestä ei siten tuomittu rikok­sesta eikä hänelle määrätty sakkoa, vankeutta tai riko­suh­ri­mak­sua.

Myös syyttäjän vaatimus todis­te­lu­kus­tan­nus­ten kor­vaa­mi­sesta ja asia­no­mis­ta­jan vahin­gon­kor­vaus­vaa­ti­muk­set hylättiin. Todis­te­lu­kus­tan­nuk­set jäivät valtion vahin­goksi.

Miehen puo­lus­ta­jan 3 920,37 euron palkkio ja kulut mak­set­tiin valtion varoista. Asia­no­mis­ta­jan avus­ta­mi­sesta mak­set­tiin valtion varoista yhteensä 1 309,42 euroa.

Valtion varoista mak­set­ta­viksi mää­rät­tyjä avus­ta­mis­ku­luja kertyi yhteensä 5 229,79 euroa. Niitä ei määrätty vastaajan mak­set­ta­vaksi.

Mies oli ollut asian vuoksi vapau­tensa menet­tä­neenä 7. huh­ti­kuuta 2024 kello 8.16:sta seuraavan päivän kello 15.12:een.

Pää­kä­sit­tely pidettiin suljetuin ovin

Rikosasia tuli vireille Kymen­laak­son kärä­jäoi­keu­dessa 29. huh­ti­kuuta.

Asia käsi­tel­tiin noin neljä ja puoli tuntia kes­tä­neessä pää­kä­sit­te­lyssä. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoi­tettu pää­kä­sit­te­lyn tarkkaa päivää.

Pää­kä­sit­tely toi­mi­tet­tiin kokonaan ilman yleisön läsnäoloa. Asia­no­mis­ta­jan ja todis­ta­jien hen­ki­löl­li­syy­det sekä oikeu­den­käyn­tia­sia­kir­jat mää­rät­tiin salassa pidet­tä­viksi.

Kymen­laak­son kärä­jäoi­keus antoi yksi­mie­li­sen tuomionsa per­jan­taina 21. elokuuta.

Rat­kai­suun voi hakea muutosta valit­ta­malla. Tyy­ty­mät­tö­myy­destä on ilmoi­tet­tava vii­meis­tään 28. elokuuta ja valitus on toi­mi­tet­tava vii­meis­tään 21. syyskuuta. Tuo­mioa­sia­kir­jasta ei vielä ilmene, ilmoi­te­taanko rat­kai­suun tyy­ty­mät­tö­myyttä.