Poh­jan­maan kärä­jäoi­keus ratkaisi tapon yritystä koskeneen asian, jossa nainen heräsi kuris­ta­mi­seen ja joutui sen jälkeen mat­to­veit­sen viiltojen kohteeksi Kok­ko­lassa. Yksi viil­loista osui kaulaan, ja uhri sai kaikkiaan ainakin seitsemän haavaa.

Hyökkäys tapahtui asunnossa 6. syyskuuta 2025. Nykyisin 30-vuotias nainen myönsi törkeän pahoin­pi­te­lyn, mutta kiisti yrit­tä­neensä tappaa uhrin.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun lop­pu­puo­lella.

Uhri nukkui sängyllä naisen saapuessa asuntoon

Syyttäjä vaati naiselle ran­gais­tusta tapon yri­tyk­sestä ja vaih­toeh­toi­sesti törkeästä pahoin­pi­te­lystä. Uhri oli mennyt yöaikaan erään henkilön mukana tämän asuntoon. Hän kertoi, ettei tiennyt asunnon haltijan seu­rus­te­le­van myöhemmin paikalle tulleen hyök­kää­jän kanssa.

Uhri nukkui sängyllä voi­mak­kaasti päih­ty­neenä, kun toinen nainen saapui asuntoon. Kärä­jäoi­keu­den mukaan tämän reaktion taustalla oli mus­ta­suk­kai­suus tai muu yli­rea­gointi uhrin pai­kal­lao­loon.

Uhri kertoi herän­neensä kuris­ta­mi­seen. Noustuaan seisomaan hän joutui teräa­seella tehdyn hyök­käyk­sen kohteeksi. Kaulan lisäksi viiltoja tuli jalkoihin ja olka­var­teen. Useita haavoja jou­dut­tiin ompe­le­maan, ja vammoista vuoti runsaasti verta.

Hyökkääjä käski uhria pois­tu­maan asunnosta ja uhkasi tappaa tämän, ellei hän lähtisi. Kärä­jäoi­keu­den mukaan kyse oli yksi­puo­li­sesta hyök­käyk­sestä: osa­puol­ten välillä ei osoitettu olleen kamp­pai­lua, eikä uhri ollut yrittänyt puo­lus­tau­tua.

Nainen väitti kaulaan osumista vahin­goksi

Vastaaja kiisti kuris­ta­mi­sen ja kertoi vain herä­tel­leensä uhria ennen mat­to­veit­sen käyt­tä­mistä. Hän kiisti myös uhrin puo­lus­tus­ky­vyt­tö­myy­den ja tilanteen yllä­tyk­sel­li­syy­den.

Oikeus piti lyhyttä kuris­ta­mista näy­tet­tynä. Uhrin ker­to­musta tukivat lääkärin kaulalla havait­se­mat tuoreet ruhjeet ja pienet veren­pur­kau­mat.

Vastaajan mukaan terä osui kaulaan vahin­gossa. Hän kertoi lopet­ta­neensa väki­val­lan säi­käh­det­tyään osumaa. Uhrinkaan kertomus ei osoit­ta­nut väki­val­lan jatkuneen kaulaan osuneen lyönnin jälkeen.

Kärä­jäoi­keus ei kui­ten­kaan pitänyt kaulaan osumista sattumana. Vastaaja ei osannut tarkemmin kuvata vahingon tapah­tu­mista, eikä tilan­teessa ollut sellaista kamp­pai­lua, joka olisi tukenut hänen seli­tys­tään. Haavojen syvyys osoitti oikeuden mukaan kovaa voi­man­käyt­töä.

Lyhytkin mat­to­veitsi teki lyönnistä erittäin vaa­ral­li­sen

Lää­kä­rin­lau­sun­non mukaan kaulan haava ei ollut aiheut­ta­nut konk­reet­tista hen­gen­vaa­raa. Haava sijaitsi pään­kään­tä­jä­li­hak­sen päällä, mikä suojasi herkkiä raken­teita. Edempänä ja syvempänä haava olisi voinut vau­rioit­taa suuria veri­suo­nia.

Oikeus ei katsonut näy­te­tyksi, että nainen olisi nime­no­maan tar­koit­ta­nut tappaa uhrin. Se piti silti tahal­lista, voi­ma­kasta viiltävää lyöntiä kaulaan erittäin vaa­ral­li­sena. Hyökkääjä ei voinut hallita uhrin liikkeitä eikä varmistaa terän kulkevan suojaavan lihaksen päältä.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan naisen täytyi pitää uhrin kuolemaa varsin toden­nä­köi­senä seu­rauk­sena. Lyhyt terä ja toteu­tu­neen haavan sijainti eivät pois­ta­neet tätä arviota. Suurten veri­suon­ten sääs­ty­mi­nen oli oikeuden mukaan sat­tu­man­va­raista.

Väki­val­lan lopet­ta­mi­nen osuman jälkeen ei enää poistanut vastuuta tapon yri­tyk­sestä. Uhri pääsi lähtemään asunnosta ja hakeutui myöhemmin sai­raa­laan.

Tapon yri­tyk­sestä ehdotonta vankeutta ja kor­vauk­set uhrille

Alexandra Emilia Sofia Hongell tuo­mit­tiin kolmen vuoden ja neljän kuukauden ehdot­to­maan van­keu­teen. Ran­gais­tuk­sesta vähen­ne­tään vapau­den­me­ne­ty­saika 6.–15. syyskuuta 2025.

Kärä­jäoi­keus ei määrännyt häntä van­git­ta­vaksi tuomion yhtey­dessä. Hän oli saanut olla tut­kin­ta­vai­heen vapau­den­me­ne­tyk­sen jälkeen vapaana, eikä asiassa tullut esille uutta rikol­li­suutta, joka olisi edel­lyt­tä­nyt van­git­se­mista.

Uhrille naisen on mak­set­tava 4 000 euroa kär­si­myk­sestä, 1 700 euroa kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta, 4 500 euroa pysyvästä kos­meet­ti­sesta haitasta sekä 148,10 euroa lää­kä­ri­käyn­neistä. Kaikille summille mää­rät­tiin vii­väs­tys­kor­koa 6. syyskuuta 2025 alkaen.

Lisäksi hänen mak­set­ta­vak­seen tulivat 80 euron riko­suh­ri­maksu, 25 euroa hen­ki­lö­to­dis­te­lu­kus­tan­nuk­sia ja 20 euroa lää­kä­rin­to­dis­tus­ku­luja. Vaatimus 181 euron päih­de­tut­ki­mus­ku­lu­jen kor­vaa­mi­sesta hylättiin, sillä naisen veren alko­ho­li­pi­toi­suu­den sel­vit­tä­mi­sellä ei ollut mer­ki­tystä syytteen rat­kai­se­mi­seen.

Uhrin avus­ta­jalle valtion varoista maksetut 1 731,90 euroa nainen mää­rät­tiin kor­vaa­maan valtiolle. Hänen oman puo­lus­ta­jansa 2 496,95 euron palkkio arvon­li­sä­ve­roi­neen jäi valtion mak­set­ta­vaksi.

Nainen ja syyttäjä ovat molemmat ilmoit­ta­neet tyy­ty­mät­tö­myyttä koko tuomioon.