Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus tuomitsi 45-vuotiaan naisen ja 60-vuotiaan miehen pahoin­pi­te­lyistä. Molemmat olivat riko­sa­siassa myös asia­no­mis­ta­jia.

Nainen sai yhteisen kuuden kuukauden van­keus­ran­gais­tuk­sen, jonka sijasta hänet mää­rät­tiin suo­rit­ta­maan 180 tuntia yhdys­kun­ta­pal­ve­lua. Mies tuo­mit­tiin 40 päi­vä­sak­koon.

Pahoin­pi­te­lyt tapah­tui­vat miehen asunnossa

Pahoin­pi­te­lyt tapah­tui­vat Kan­ga­salla tiistaina 16. jou­lu­kuuta 2025.

Syyttäjän mukaan nainen löi miestä tämän asunnossa nyrkillä, potki tätä ja löi sen jälkeen vasaralla useita kertoja kasvojen alueelle.

Miehen kasvoilta vuoti runsaasti verta. Hänelle aiheutui oikean silmän seudulle suuri mustelma ja voi­ma­kasta tur­vo­tusta. Silmä muurautui lähes umpeen.

Lisäksi miehen otsaan tuli kuhmu ja suuri mustelma sekä kes­ki­sel­kään lievä mustelma. Miehen nenän selkä ja väliseinä murtuivat. Väli­sei­nän murtuman asentoa jou­dut­tiin kor­jaa­maan.

Mies puo­les­taan löi naista ainakin kerran nyrkillä kasvoihin. Lyönnistä aiheutui naiselle kipua nenän seudulle.

Mies oli rikosten tapah­tu­ma­het­kellä 59-vuotias. Hän ehti täyttää 60 vuotta ennen tuomion antamista.

Riita kärjistyi asunnon ovella

Mies kertoi oikeu­dessa, että kaksikko oli viettänyt iltaa muualla ja palannut eri aikaan hänen asun­nol­leen. Nainen oli tullut asunnolle ensin.

Asunnon oven tur­va­ketju oli ollut kiinni, ja mies oli avannut oven väki­val­loin. Hänen mukaansa riita kärjistyi tästä.

Molemmat olivat tapahtuma-aikaan voi­mak­kaasti päih­ty­neitä.

Mies kertoi muis­ta­vansa naisen ottaneen ensin metal­li­sen ken­kä­lu­si­kan. Mies oli mah­dol­li­sesti ottanut sen häneltä pois. Tämän jälkeen nainen oli ottanut vasaran.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta molem­mille

Syyttäjä vaati molem­mille ran­gais­tusta pahoin­pi­te­lystä.

Naisen osalta syyttäjä vaati myös aikai­sem­man neljän kuukauden ehdol­li­sen van­keus­ran­gais­tuk­sen mää­rää­mistä täy­tän­töön­pan­ta­vaksi. Nainen oli saanut ehdol­li­sen tuomion Pir­kan­maan kärä­jäoi­keu­dessa 4. jou­lu­kuuta 2025 eli 12 päivää ennen pahoin­pi­te­lyä.

Aikai­sempi tuomio oli annettu kahdesta törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta ja kahdesta kul­ku­neu­von kul­jet­ta­mi­sesta oikeu­detta. Sen koeaika olisi päättynyt jou­lu­kuussa 2027.

Syyttäjä vaati naista kor­vaa­maan valtiolle kahden lää­kä­rin­lau­sun­non 64 euron lunas­tus­ku­lut. Molem­mille vaa­dit­tiin lisäksi 80 euron riko­suh­ri­mak­sua ja valtion todis­te­lu­kus­tan­nus­ten kor­vaa­mista.

Nainen vetosi hätä­var­je­luun

Nainen myönsi koh­dis­ta­neensa mieheen väki­val­taa lyömällä, pot­ki­malla ja vasaralla lyömällä. Hän katsoi kuitenkin nyrkillä lyömisen ja pot­ki­mi­sen tapah­tu­neen hätä­var­je­luna.

Nainen kertoi esi­tut­kin­nassa muis­ta­vansa miehen lyöneen häntä ensin. Hänen mukaansa molemmat löivät ja potkivat toisiaan. Hän kertoi käyt­tä­neensä myöhemmin vasaraa ja myönsi pahoin­pi­del­leensä miestä sillä.

Naisen mukaan hänen tar­koi­tuk­se­naan oli puo­lus­tau­tua miehen aloit­ta­malta väki­val­lalta. Hän ei suostunut tulemaan oikeu­dessa kuul­ta­vaksi tapah­tu­mista.

Kärä­jäoi­keus ei hyväk­sy­nyt hätä­var­je­lu­väi­tettä. Oikeuden mukaan naisella olisi ollut mah­dol­li­suus poistua tilan­teesta. Vasaralla lyömistä tukivat naisen tunnustus ja miehen vammoista esitetty kir­jal­li­nen näyttö.

Mies ei muistanut lyöneensä

Mies ei myöntänyt eikä kiistänyt omaa pahoin­pi­te­ly­syy­tet­tään, sillä hän ei päih­ty­myk­sensä vuoksi muistanut lyöneensä naista.

Hän ei muistanut pahoin­pi­te­ly­ti­lan­teesta juuri mitään. Mies kertoi muis­ta­vansa kiel­tä­neensä ambu­lans­sin soit­ta­mi­sen, mutta ei osannut sanoa, oliko hän menet­tä­nyt tajun­tansa.

Kärä­jäoi­keus katsoi naisen esi­tut­kin­ta­ker­to­muk­sen ja todis­ta­jan­ker­to­muk­sen osoit­ta­van, että myös mies oli lyönyt naista. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei kerrota miehen tar­koi­tuk­sel­lista syytä lyönnille.

Aikai­sempi ehdol­li­nen tuomio mää­rät­tiin täy­tän­töön

Kärä­jäoi­keus piti naisen vasaralla lyömistä erittäin moi­tit­ta­vana.

Oikeus määräsi aikai­sem­man neljän kuukauden ehdol­li­sen van­keus­ran­gais­tuk­sen täy­tän­töön­pan­ta­vaksi. Aikai­sem­mista rikok­sista ja nyt tuo­mi­tusta pahoin­pi­te­lystä mää­rät­tiin yhteinen kuuden kuukauden ehdoton van­keus­ran­gais­tus.

Naisen kat­sot­tiin sovel­tu­van yhdys­kun­ta­pal­ve­luun, ja hän oli suostunut sen suo­rit­ta­mi­seen. Kuuden kuukauden van­keus­ran­gais­tuk­sen sijasta hänet mää­rät­tiin 180 tunniksi yhdys­kun­ta­pal­ve­luun.

Ran­gais­tuk­sessa otetaan huomioon naisen vapau­den­me­ne­ty­saika 16.–17. jou­lu­kuuta 2025.

Aikai­sem­paan tuomioon sisäl­ty­nyt 60 päi­vä­sa­kon eli 1 020 euron oheis­sakko ei ole tässä asiassa määrätty uusi seuraamus.

Mies sai mak­set­ta­vaa 320 euroa

Kärä­jäoi­keus piti sak­ko­ran­gais­tusta riit­tä­vänä seu­raa­muk­sena miehen pahoin­pi­te­lystä.

Mies tuo­mit­tiin 40 päi­vä­sak­koon. Yhden päi­vä­sa­kon rahamäärä oli kuusi euroa, joten sakkoja tuli mak­set­ta­vaksi yhteensä 240 euroa.

Lisäksi mies mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu. Hänelle kertyi tässä asiassa mak­set­ta­vaa yhteensä 320 euroa.

Naiselle mää­rät­tiin 144 euroa maksuja

Naisen on mak­set­tava valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vat­tava kahden lää­kä­rin­lau­sun­non 64 euron lunas­tus­ku­lut. Maksuja kertyi yhteensä 144 euroa.

Naisen avus­ta­jalle mak­set­tiin valtion varoista palk­kioita yhteensä 1 731,90 euroa. Summa jäi valtion vahin­goksi, eikä sitä määrätty naisen kor­vat­ta­vaksi.

Tuo­mio­lau­sel­massa ei määrätty kum­man­kaan mak­set­ta­vaksi syyttäjän vaatimia todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia. Osa­puol­ten välisiä vahin­gon­kor­vauk­sia ei tuo­mio­lau­sel­maan merkitty.

Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa elokuussa

Rikosasia tuli vireille Pir­kan­maan kärä­jäoi­keu­dessa 20. tou­ko­kuuta. Kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa per­jan­taina 21. elokuuta.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ole ilmoi­tettu erillistä pää­kä­sit­te­ly­päi­vää.

Rat­kai­suun saa hakea muutosta valit­ta­malla. Tyy­ty­mät­tö­myy­destä on ilmoi­tet­tava vii­meis­tään 28. elokuuta. Vali­tuk­sen mää­rä­päivä on 21. syyskuuta ja vas­ta­va­li­tuk­sen 5. lokakuuta.