Kainuun kärä­jäoi­keus hylkäsi 66-vuotiaan naisen laittoman uhkauksen syytteen. Naiselle ei määrätty ran­gais­tusta tai kor­vaus­vel­vol­li­suutta.

Asia liittyi puhe­lin­kes­kus­te­luun, jonka naisen sisar kävi koti­hoi­don työn­te­ki­jän läsnä ollessa.

Syyttäjä katsoi naisen uhanneen koti­hoi­don työn­te­ki­jää

Syyttäjän mukaan rikos tapahtui Sot­ka­mossa ja mah­dol­li­sesti muualla Suomessa 23.–26. elokuuta 2024.

Syytteen mukaan nainen uhkasi koti­hoi­dossa työs­ken­nel­lyttä henkilöä tap­pa­mi­sella sel­lai­sissa olo­suh­teissa, että tällä oli perus­teltu syy pelätä hen­ki­lö­koh­tai­sen tur­val­li­suu­tensa olevan vakavassa vaarassa.

Naisen väi­tet­tiin puhuneen puhe­li­messa koti­hoi­don työn­te­ki­jän hirt­tä­mi­sestä. Lausuman kuuli uhkauksen kohteena olleen henkilön kollega.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta lait­to­masta uhkauk­sesta

Syyttäjä vaati naiselle ran­gais­tusta lait­to­masta uhkauk­sesta. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei yksilöidä vaaditun ran­gais­tuk­sen lajia tai määrää.

Syyttäjä vaati lisäksi, että nainen määrätään maksamaan 80 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vaa­maan valtiolle todis­te­lusta aiheu­tu­neet kus­tan­nuk­set.

Asia­no­mis­taja yhtyi syyttäjän ran­gais­tus­vaa­ti­muk­seen. Hän vaati naiselta 700 euroa kär­si­myk­sestä, 1 500 euroa akuutin stres­si­reak­tion aiheut­ta­masta tila­päi­sestä haitasta ja 760 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luista.

Asia­no­mis­ta­jan mukaan uhkaus aiheutti hänelle pelkoa, minkä vuoksi hän kävi työ­ter­veysp­sy­ko­lo­gilla.

Nainen kertoi olleensa tyy­ty­mä­tön äitinsä hoitoon

Asiassa kuultujen ker­to­mus­ten mukaan nainen oli ollut tyy­ty­mä­tön äitinsä saamaan hoitoon. Hänen äidilleen ei ollut toi­mi­tettu hoi­to­tar­vik­keita, ja nainen oli pitänyt koti­hoi­don työn­te­ki­jää vas­tuul­li­sena asiasta.

Nainen myönsi puhu­neensa sisarensa kanssa hirt­tä­mi­sestä. Hän kertoi sano­neensa, että vanhuksen tap­pa­mista yrittävät ihmiset jou­tai­si­vat hirttää.

Naisen mukaan lausuma ei koh­dis­tu­nut kehenkään tiettyyn henkilöön, vaan kyse oli vain heitosta. Hän väitti, ettei kes­kus­telu koskenut syyt­teessä mainittua koti­hoi­don työn­te­ki­jää.

Vastaaja kiisti syytteen ja kor­vaus­vaa­ti­muk­set

Nainen kiisti syyl­lis­ty­neensä lait­to­maan uhkauk­seen ja vaati syytteen hyl­kää­mistä.

Hän kiisti myös asia­no­mis­ta­jan kär­si­mystä, tila­päistä haittaa ja oikeu­den­käyn­ti­ku­luja koskeneet vaa­ti­muk­set. Mikäli kor­vaus­vas­tuu kuitenkin syntyisi, nainen piti yli 100 euron kär­si­mys­kor­vausta liian suurena.

Nainen vastusti lisäksi riko­suh­ri­mak­sua ja todis­te­lu­kus­tan­nus­ten kor­vaa­mista kos­ke­neita vaa­ti­muk­sia.

Lausuma kuului kaiut­ti­men kautta

Koti­hoi­don työn­te­kijä oli ollut naisen äidin asunnossa, kun vastaajan sisar puhui tämän kanssa puhe­li­messa. Puhelu oli laitettu kaiut­ti­melle.

Todis­ta­jan mukaan nainen huusi puhe­li­meen hirt­tä­vänsä syyt­teessä tar­koi­te­tun koti­hoi­don työn­te­ki­jän. Todistaja ei kui­ten­kaan osannut varmasti sanoa, tiesikö nainen hänen olevan paikalla kuu­le­massa puhelua.

Kärä­jäoi­keus katsoi todis­ta­jan ker­to­muk­sen osoit­ta­van, että nainen oli esittänyt syyt­teessä kuvatun hirt­tä­mistä koskeneen lausuman.

Kärä­jäoi­keus hylkäsi syytteen

Kärä­jäoi­keu­den mukaan asiassa ei näytetty riit­tä­vällä var­muu­della, että nainen tiesi koti­hoi­don työn­te­ki­jän kollegan kuulevan puhelun.

Oikeuden mukaan naisen ei myöskään tarvinnut pitää varsin toden­nä­köi­senä, että hänen sisa­rel­leen lau­su­mansa uhkaus päätyisi sen kohteena olleen henkilön tietoon.

Laittoman uhkauksen syyte hylättiin tämän vuoksi.

Koska syyte hylättiin, kärä­jäoi­keus hylkäsi myös asia­no­mis­ta­jan korvaus- ja oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­vaa­ti­muk­set sekä syyttäjän vaa­ti­muk­set riko­suh­ri­mak­susta ja todis­te­lu­kus­tan­nuk­sista.

Naisen avus­ta­jalle mak­set­tiin valtion varoista palkkiona ja arvon­li­sä­ve­rona yhteensä 1 414,13 euroa. Summa jäi valtion vahin­goksi.

Asia käsi­tel­tiin Kainuun kärä­jäoi­keu­dessa

Asia tuli vireille Kainuun kärä­jäoi­keu­dessa 26. hel­mi­kuuta. Kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa 14. elokuuta.

Tyy­ty­mät­tö­myy­destä on ilmoi­tet­tava vii­meis­tään 21. elokuuta. Vali­tuk­sen mää­rä­päivä on 14. syyskuuta ja vas­ta­va­li­tuk­sen 28. syyskuuta.