Varsinais-Suomen kärä­jäoi­keus ratkaisi rais­kausta koskeneen asian, jossa baarista lähtenyt nainen joutui väki­val­lan ja sek­suaa­li­sen teon kohteeksi Turussa. Oikeuden mukaan mies työnsi naisen yllättäen pen­saik­koon ja jatkoi tekoa tämän vas­tus­te­lusta huo­li­matta.

Nykyisin 44-vuotias mies ja nainen olivat tavanneet baarissa syys­kuussa 2023. He olivat suu­del­leet vapaaeh­toi­sesti, mutta oikeus ei pitänyt sitä osoi­tuk­sena suos­tu­muk­sesta myö­hem­pään sek­suaa­li­seen tekoon.

Kärä­jäoi­keus antoi tuomion syyskuun lop­pu­puo­lella.

Nainen kertoi yllä­tyk­sel­li­sestä hyök­käyk­sestä

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta rais­kauk­sesta. Naisen mukaan hän oli poistunut baarista miehen ja toisen miehen seurassa tar­koi­tuk­se­naan jatkaa iltaa asunnolla. Seksistä ei ollut sovittu.

Käve­ly­mat­kalla vastaaja oli naisen kertoman mukaan työntänyt hänet kasvot alaspäin pen­saik­koon, riisunut hänen housujaan ja pitänyt kiinni hänen päästään ja käsistään. Nainen oli vas­tus­tel­lut ja yrittänyt päästä irti.

Mies kiisti rais­kauk­sen ja vaih­toeh­toi­sesti esitetyn rais­kauk­sen yrityksen. Hänen mukaansa kyse oli molempien halua­masta, spon­taa­nista intii­mistä kans­sa­käy­mi­sestä puistossa. Hän myönsi mah­dol­li­sen sukue­lin­kos­ke­tuk­sen, mutta kertoi yhdynnän jääneen toteu­tu­matta toi­min­ta­ky­kyynsä liit­ty­neestä syystä.

Kadon­nei­den tava­roi­den etsintä ei tehnyt tapah­tu­masta vapaaeh­toista

Nainen oli tapah­tu­man jälkeen huomannut puhe­li­mensa ja avain­tensa kadonneen. Hän kertoi etsi­neensä niitä miehen kanssa, koska hänen täytyi saada tavaransa voi­dak­seen päästä kotiin.

Puolustus vetosi naisen toi­min­taan tapah­tu­man jälkeen. Kärä­jäoi­keus piti kuitenkin uskot­ta­vana tämän selitystä käytännön tarpeesta löytää kadonneet tavarat. Miehen seuraan jääminen etsin­tö­jen ajaksi ei osoit­ta­nut aikai­sem­paa sek­suaa­lista tekoa vapaaeh­toi­seksi.

Nainen pysäytti myöhemmin ambu­lans­sin ja kertoi jou­tu­neensa sek­suaa­li­ri­kok­sen uhriksi. Ensi­hoi­taja kuvasi häntä jär­kyt­ty­neeksi ja tun­teel­li­seksi. Vaatteet olivat likaiset, ja nainen näytti siltä kuin olisi kierinyt maassa.

Ensi­hoi­ta­jan mukaan naisen tila ei selit­ty­nyt pelkällä päih­ty­myk­sellä. Myös naisen ystävä kertoi saaneensa tiedon tapah­tu­neesta pian sen jälkeen ja majoit­ta­neensa naista viikon ajan.

Baarin tallenne ja viestit tukivat naisen ker­to­musta

Kärä­jäoi­keus arvioi osa­puol­ten ker­to­mus­ten lisäksi muun muassa baarin val­von­ta­tal­len­netta, valokuvia, todis­ta­jien havain­toja ja tapah­tu­man jälkeisiä viestejä.

Tallenne osoitti baarista pois­tu­neen kolme henkilöä, kuten nainen oli kertonut. Mies oli puo­les­taan kertonut heidän lähteneen kah­des­taan. Tämä heikensi hänen ker­to­muk­sensa luo­tet­ta­vuutta.

Oikeus piti naisen ker­to­musta kes­kei­siltä osiltaan joh­don­mu­kai­sena. Hän oli kertonut avoimesti myös epä­var­moista muis­ti­ku­vis­taan ja puo­lus­tuk­sen esiin nos­ta­mista seikoista. Miehen ker­to­muk­sessa oli sen sijaan muutoksia ja lisäyksiä esi­tut­kin­taan ver­rat­tuna.

Tapah­tu­man jälkeiset viestit sopivat oikeuden mukaan paremmin naisen kertomaan suut­tu­muk­seen ja koke­muk­seen kuin puo­lus­tuk­sen kuvauk­seen yhtei­sesti halutusta tilan­teesta.

Oikeus katsoi rais­kauk­sen täyt­ty­neen, vaikka tun­keu­tu­mi­nen jäi epä­var­maksi

Kärä­jäoi­keus ei pitänyt varmana, oliko tilan­teessa tapah­tu­nut tun­keu­tu­mista. Se katsoi kuitenkin näy­te­tyksi miehen kos­ket­ta­neen sukue­li­mel­lään naisen sukue­li­men ja peräaukon aluetta. Myös tämä täytti oikeuden mukaan rikoslain tar­koit­ta­man suku­puo­liyh­tey­den mää­ri­tel­män.

Ratkaisu ei siten jäänyt rais­kauk­sen yri­tyk­seksi. Oikeuden mukaan nainen ei osal­lis­tu­nut tekoon vapaaeh­toi­sesti. Arviossa painoivat käytetty väkivalta, kiin­ni­pi­tä­mi­nen, tilanteen yllät­tä­vyys ja naisen vas­tus­telu.

Naisen kertomus sai oikeuden mukaan koko­nai­suu­tena riittävän tuen muusta näytöstä. Miehen esittämä vaih­toeh­toi­nen tapah­tu­ma­ku­vaus ei syn­nyt­tä­nyt var­tee­no­tet­ta­vaa epäilyä syyl­li­syy­destä.

Rais­kauk­sesta kaksi vuotta ehdotonta vankeutta

Kärä­jäoi­keus tuomitsi Kaarel Konksin rais­kauk­sesta kahden vuoden ehdot­to­maan van­keu­teen. Ran­gais­tuk­sen arvioin­nissa oikeus huomioi käytetyn väki­val­lan sekä sen, että osapuolet olivat ennestään toi­sil­leen tun­te­mat­to­mia ja miehen ystävä oli seurannut tekoa. Jäl­kim­mäi­nen seikka lisäsi teon moi­tit­ta­vuutta.

Naiselle mies vel­voi­tet­tiin maksamaan 3 500 euroa kär­si­mys­kor­vausta vii­väs­tys­kor­koi­neen.

Lisäksi miehen mak­set­ta­viksi mää­rät­tiin 80 euron riko­suh­ri­maksu ja 35 euroa valtion todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia. Hänen tuli korvata valtiolle naisen avustajan 1 938,48 euron palkkio vii­väs­tys­kor­koi­neen sekä oman puo­lus­ta­jansa 1 844,85 euron palkkio.