Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus tuomitsi 42-vuotiaan naisen vää­ren­nyk­sestä 40 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen.

Nainen valmisti Pir­kan­maan hyvin­voin­tia­lueen asia­kir­ja­poh­jaa käyttäen kirjeen, johon hän väärensi esi­hen­ki­lönsä alle­kir­joi­tuk­sen. Tämän jälkeen hän toimitti vää­ren­ne­tyn kirjeen Rikos­seu­raa­mus­lai­tok­selle.

Rikok­sella tavoi­tel­tiin lykkäystä ran­gais­tuk­seen

Rikos tapahtui Lem­pää­lässä 2. tou­ko­kuuta 2024. Nainen oli teko­het­kellä 40-vuotias.

Syyttäjän mukaan nainen valmisti väärän asia­kir­jan käy­tet­tä­väksi har­haut­ta­vana todis­teena ja käytti sitä myös tässä tar­koi­tuk­sessa.

Kirje oli laadittu Pir­kan­maan hyvin­voin­tia­lueen asia­kir­ja­poh­jalle. Nainen väärensi siihen esi­hen­ki­lönsä alle­kir­joi­tuk­sen, minkä vuoksi asiakirja antoi vir­heel­li­sen kuvan siitä, että esi­hen­kilö olisi alle­kir­joit­ta­nut kirjeen.

Nainen toimitti asia­kir­jan Rikos­seu­raa­mus­lai­tok­selle saa­dak­seen lykkäystä oman ran­gais­tuk­sensa toi­meen­pa­noon.

Tuomiosta ei ilmene, mitä naisen aiempi ran­gais­tus koski, mil­lai­sesta ran­gais­tuk­sesta oli kyse tai kuinka pitkäksi aikaa hän tavoit­teli lykkäystä.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta vää­ren­nyk­sestä

Syyttäjä vaati naiselle ran­gais­tusta vää­ren­nyk­sestä.

Ran­gais­tus­vaa­ti­muk­sen mukaan nainen sekä valmisti väärän asia­kir­jan että käytti sitä har­haut­ta­vana todis­teena toi­mit­taes­saan kirjeen Rikos­seu­raa­mus­lai­tok­selle.

Syyttäjä vaati lisäksi naisen vel­voit­ta­mista maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­mak­sun.

Tuomioon kir­ja­tusta syyttäjän vaa­ti­muk­sesta ei ilmene, minkä suuruista tai lajista ran­gais­tusta syyttäjä naiselle vaati.

Nainen tunnusti syyt­teessä kuvatun teon

Nainen tunnusti esi­tut­kin­nassa syyt­teessä kuvatun menet­te­lyn.

Tunnustus koski koko syyttäjän teon­ku­vausta, johon sisäl­tyi­vät väärän asia­kir­jan val­mis­ta­mi­nen, esi­hen­ki­lön alle­kir­joi­tuk­sen vää­ren­tä­mi­nen ja asia­kir­jan toi­mit­ta­mi­nen Rikos­seu­raa­mus­lai­tok­selle lyk­käyk­sen saa­mi­seksi.

Tuomioon ei ole kirjattu naiselta erillistä selitystä sille, miksi hän pyrki lyk­kää­mään ran­gais­tuk­sensa toi­meen­pa­noa. Hän ei myöskään tuomion mukaan kiistänyt syytettä tai esittänyt tapah­tu­mista syyttäjän kuvauk­sesta poik­kea­vaa tapah­tu­man­kul­kua.

Tuomion vas­tau­so­sassa ei mainita erikseen, mitä nainen vastasi riko­suh­ri­mak­sua koskevaan vaa­ti­muk­seen.

Työ­nan­ta­jan lausunto tuki tun­nus­tusta

Syyttäjän kir­jal­li­sena todis­teena asiassa oli työ­nan­ta­jan lausunto.

Kärä­jäoi­keus katsoi naisen syyl­lis­ty­neen siihen rikokseen, josta hänelle vaa­dit­tiin ran­gais­tusta. Syyk­si­lu­ke­mi­nen perustui naisen tun­nus­tuk­seen ja työ­nan­ta­jan lau­sun­toon.

Oikeuden mukaan työ­nan­ta­jan lausunto tuki naisen tun­nus­tusta. Kärä­jäoi­keu­della ei ollut syytä epäillä tun­nus­tuk­sen oikeel­li­suutta.

Nainen tuo­mit­tiin syytteen mukai­sesti vää­ren­nyk­sestä.

Asia rat­kais­tiin kir­jal­li­sessa menet­te­lyssä

Asia tuli vireille Pir­kan­maan kärä­jäoi­keu­dessa 5. kesäkuuta.

Kärä­jäoi­keus ratkaisi asian kir­jal­li­sessa menet­te­lyssä, joten asiassa ei jär­jes­tetty suullista pää­kä­sit­te­lyä. Oikeuden mukaan kir­jal­li­sen menet­te­lyn laki­sää­tei­set edel­ly­tyk­set täyt­tyi­vät.

Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa 13. elokuuta.

Oikeus piti sak­ko­ran­gais­tusta riit­tä­vänä

Kärä­jäoi­keus totesi ran­gais­tuk­sen mit­taa­mista kos­ke­vissa perus­te­luis­saan, että ran­gais­tuk­sen tulee olla oikeu­den­mu­kai­sessa suhteessa rikoksen vahin­gol­li­suu­teen ja vaa­ral­li­suu­teen, teon vai­kut­ti­miin sekä tekijän syyl­li­syy­teen.

Oikeus arvioi nämä ran­gais­tuk­sen mit­taa­mis­pe­riaat­teet ja vakiin­tu­neen ran­gais­tus­käy­tän­nön huomioon ottaen, että sak­ko­ran­gais­tus oli riittävä ja oikeu­den­mu­kai­nen seuraamus naisen teosta.

Nainen tuo­mit­tiin 40 päi­vä­sak­koon. Yhden päi­vä­sa­kon suuruus oli 23 euroa, joten sak­ko­ran­gais­tuk­sen koko­nais­mää­räksi tuli 920 euroa.

Mak­set­ta­vaa kertyi yhteensä tuhat euroa

Sak­ko­ran­gais­tuk­sen lisäksi nainen mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan riko­suh­ri­maksu oli mää­rät­tävä, koska vää­ren­nyk­sestä säädetty ankarin ran­gais­tus on yli kuusi kuukautta vankeutta.

Sakon ja riko­suh­ri­mak­sun yhteis­määrä oli 1 000 euroa.

Tuo­mio­lau­sel­massa ei määrätty naista maksamaan vahin­gon­kor­vauk­sia, oikeu­den­käyn­ti­ku­luja tai muita seu­raa­muk­sia. Tuomioon saa hakea muutosta valit­ta­malla.