Pohjois-Savon kärä­jäoi­keus ratkaisi entisten seu­rus­te­lu­kump­pa­nien riko­sa­sian, jossa ravin­to­la­koh­taa­mi­nen johti leik­kaus­hoi­toa vaa­ti­nee­seen sor­mi­mur­tu­maan. Tapah­tu­mat sattuivat Kuopiossa mar­ras­kuussa 2022. Nykyisin 45-vuotias mies kiisti kos­ke­neensa naisen käteen ja esitti vamman syntyneen tämän omista lyön­neistä tai vasta ravin­to­lasta läh­te­mi­sen jälkeen.

Samassa jutussa oli kyse miehen aiemmin lähet­tä­mistä uhkaus­vies­teistä. Syyttäjä vaati hänelle ran­gais­tusta lait­to­masta uhkauk­sesta ja pahoin­pi­te­lystä. Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa syyskuun puo­li­vä­lissä.

Väki­val­lalla uhkaa­mi­nen myön­net­tiin, tap­pouh­kaus kiis­tet­tiin

Syyttäjän mukaan mies uhkasi entistä kump­pa­niaan viestitse tap­pa­mi­sella 12. syyskuuta 2022. Mies myönsi lähet­tä­neensä väki­val­lalla uhkaavia viestejä ja syyl­lis­ty­neensä lait­to­maan uhkauk­seen, mutta kiisti uhan­neensa tap­pa­mi­sella.

Mies vetosi yhteisen lapsen tapaa­mi­sista syn­ty­nei­siin ris­ti­rii­toi­hin. Hänen mukaansa entinen kumppani oli estänyt tapaa­mi­sia ja hän oli menet­tä­nyt malttinsa. Oikeu­dessa hän kertoi vihan ja alkoholin yhdis­tel­män käyneen sie­tä­mät­tö­mäksi. Hän ei itsekään pitänyt vies­te­jään asian­mu­kai­sina.

Nainen kertoi koke­neensa viestit ahdis­ta­viksi. Kärä­jäoi­keu­den mukaan oikeu­dessa esitetyt viestit sisäl­si­vät myös tap­pouh­kauk­sen. Naisella oli olo­suh­teet huomioon ottaen perus­teltu syy pelätä tur­val­li­suu­tensa olevan vakavassa vaarassa.

Ravin­to­la­koh­taa­mi­sesta esi­tet­tiin kaksi eri ker­to­musta

Mar­ras­kuun 5. ja 6. päivän väliseen aikaan sijoit­tu­neessa tapah­tu­massa nainen meni ravin­to­lassa jutut­ta­maan entistä kump­pa­niaan. Molempien mukaan heidän välinsä olivat tuolloin huonot.

Naisen kertoman mukaan mies hermostui, tarttui häneen ja otti kiinni kau­luk­sista. Nainen pyörähti lattialle, minkä jälkeen jär­jes­tyk­sen­val­vo­jat tulivat irrot­ta­maan osapuolia. Naisen mukaan hänen sormensa vääntyi ja murtui tilan­teessa.

Mies esitti päin­vas­tai­sen kuvauksen. Hänen mukaansa nainen löi häntä useita kertoja päähän, ja hän otti tätä rin­nuk­sista kiinni vain saat­taak­seen tämän jär­jes­tyk­sen­val­vo­jalle. Hän kiisti tart­tu­neensa käteen tai sormeen.

Mies oli pyytänyt tapah­tu­mien sel­vit­tä­mi­seksi val­von­ta­ka­me­ra­tal­len­teita ja lisä­tut­kin­taa. Tal­len­teita ei kui­ten­kaan enää ollut saa­ta­vissa.

Lää­kä­rin­lau­sunto tuki naisen kuvausta

Nainen hakeutui hoitoon 6. mar­ras­kuuta. Oikean käden nimet­tö­mässä todettiin viis­to­kier­tei­nen murtuma, joka lei­kat­tiin muutamaa päivää myöhemmin. Lää­kä­rin­lau­sun­non mukaan vamma sopi naisen kuvaa­malla tavalla aiheu­te­tuksi.

Kärä­jäoi­keus totesi naisen kertoneen tapah­tu­mista olen­nai­silta osin samalla tavalla esi­tut­kin­nassa, lääkärin vas­taa­no­tolla ja oikeu­dessa. Myös miehen kertomus oli pysynyt olen­nai­silta osin saman­lai­sena, mutta hänen vaih­toeh­toi­nen tapah­tu­ma­ku­vauk­sensa ei saanut tukea muusta näytöstä.

Oikeus katsoi miehen tart­tu­neen naisen käteen ja vään­tä­neen tai puris­ta­neen sormea niin, että se murtui. Nainen kertoi sormeen jääneistä rajoi­tuk­sista, mutta mer­kit­tä­vää pidem­piai­kaista haittaa ei oikeuden mukaan ollut osoitettu.

Uhkaa­mi­sesta ja pahoin­pi­te­lystä sakot sekä kor­vauk­sia

Kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen lait­to­masta uhkauk­sesta ja pahoin­pi­te­lystä 95 päi­vä­sak­koon. Kuuden euron päi­vä­sa­koista mak­set­ta­vaa kertyi 570 euroa. Oikeus piti väki­val­taa koh­ta­lai­sen vähäisenä ja lyhyt­kes­toi­sena, mutta huomioi leik­kausta vaatineen vamman. Entiseen kump­pa­niin koh­dis­tu­mi­nen lisäsi pahoin­pi­te­lyn moi­tit­ta­vuutta.

Mies vel­voi­tet­tiin kor­vaa­maan naiselle kivusta, särystä ja tila­päi­sestä haitasta 2 000 euroa korkolain mukaisine kor­koi­neen 6. mar­ras­kuuta 2022 alkaen. Uhkausten aiheut­ta­masta kär­si­myk­sestä mää­rät­tiin 500 euroa korkolain mukaisine kor­koi­neen 1. tam­mi­kuuta 2025 alkaen. Nainen oli vaatinut vas­taa­vasti 3 800:aa ja 950:tä euroa.

Naisen avus­ta­ja­ku­lu­jen koko­nais­mää­räksi vah­vis­tet­tiin 2 117,82 euroa. Miehen on kor­vat­tava niistä naiselle 1 694,26 euroa ja valtiolle oikeus­tur­va­va­kuu­tuk­sen oma­vas­tuuo­suu­teen maksetut 423,56 euroa. Molem­mille määrille kertyy korkolain mukaista vii­väs­tys­kor­koa 16. lokakuuta alkaen.

Lisäksi mies maksaa valtiolle 80 euron riko­suh­ri­mak­sun, 105 euroa todis­te­lu­ku­luja ja 20 euroa lää­kä­rin­to­dis­tuk­sen lunas­tus­ku­luja. Hänen oman avus­ta­jansa 1 594,85 euron palkkio arvon­li­sä­ve­roi­neen jäi valtion mak­set­ta­vaksi.

Kelan 1 396,35 euron sai­raus­päi­vä­ra­hoja koskenut takau­tu­mis­vaa­ti­mus jäi sillensä, koska asiassa ei määrätty mak­set­ta­vaksi ansion­me­ne­tys­kor­vausta.

Molemmat osapuolet vaativat myös hyvitystä oikeu­den­käyn­nin vii­väs­ty­mi­sestä: mies 6 000 euroa ja nainen 1 500 euroa. Oikeus laski huomioon otettavan käsit­te­lya­jan miehen osalta noin kahdeksi vuodeksi ja kahdeksi kuu­kau­deksi, naisen osalta kolmeksi vuodeksi ja kym­me­neksi kuu­kau­deksi. Se ei pitänyt aikoja asian laatu ja laajuus huomioon ottaen koh­tuut­to­mina ja hylkäsi molemmat vaa­ti­muk­set.

Sekä syyttäjä, että mies ovat ilmoit­ta­neet tyy­ty­mät­tö­myyttä koko tuomioon.