Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus tuomitsi kaksi 17-vuotiasta poikaa ja 18-vuotiaan miehen useista Ikaa­li­sissa tehdyistä rikok­sista.

Anka­rim­man ran­gais­tuk­sen sai oma­ko­ti­ta­lon sisällä tulipalon sytyt­tä­nyt 17-vuotias. Hänet tuo­mit­tiin törkeästä var­kau­desta ja törkeästä vahin­gon­teosta vuoden ehdol­li­seen van­keu­teen.

Toinen 17-vuotias tuo­mit­tiin törkeän varkauden lisäksi koti­rau­han rik­ko­mi­sesta ja kun­nian­louk­kauk­sesta viiden kuukauden ehdol­li­seen van­keu­teen. Kolmas vastaaja sai koti­rau­han rik­ko­mi­sesta ja kun­nian­louk­kauk­sesta 60 päi­vä­sak­koa.

Kaikki rikokset oli tehty vas­taa­jien ollessa alle 18-vuotiaita.

Oma­ko­ti­ta­loon mur­tau­dut­tiin yöaikaan

Vaka­vim­mat rikokset tapah­tui­vat Ikaa­li­sissa 30. lokakuuta 2025.

Kaksi tuolloin 16-vuotiasta poikaa murtautui yöaikaan Kirk­ko­ka­dulla sijait­se­vaan asuttuun oma­ko­ti­ta­loon. He rikkoivat talon ikkunan ja menivät raken­nuk­seen sisälle.

Talosta anas­tet­tiin käteistä rahaa, PlayS­ta­tion 4 -peli­kon­soli, tabletti, machete-veitsi, puuk­ko­heit­to­sarja ja muuta omai­suutta.

Toisen nuoren tar­koi­tuk­sena oli myydä anastettu peli­kon­soli.

Syyttäjä piti varkautta törkeänä, koska rikos kohdistui asuttuun asuntoon, tapahtui yöaikaan ja siihen osal­lis­tui kaksi tekijää.

Toinen nuorista sytytti talon palamaan

Oma­ko­ti­ta­lossa ollessaan toinen pojista sytytti raken­nuk­sen palamaan.

Vähintään 180 000 euron arvoinen oma­ko­ti­talo vau­rioi­tui tuli­pa­lossa asuin­kel­vot­to­maksi. Talossa ollutta irtai­mis­toa tuhoutui tai vahin­goit­tui ainakin 40 000 euron arvosta.

Vakuu­tu­syh­tiö oli maksanut talosta ja irtai­mis­tosta kor­vauk­sia. Yhtiön oikeu­dessa esittämä kor­vaus­vaa­ti­mus oli yhteensä 231 798,77 euroa.

Syyttäjä katsoi vahin­gon­teon törkeäksi erittäin suuren talou­del­li­sen vahingon vuoksi. Oikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että palon kohteena oli asia­no­mis­ta­jan kotina käyttämä rakennus, joka muuttui asuin­kel­vot­to­maksi.

Syytetty kertoi otta­neensa ylian­nos­tuk­sen lääkkeitä

Talon sytyt­tä­nyt 17-vuotias myönsi syyl­lis­ty­neensä sekä törkeään var­kau­teen että törkeään vahin­gon­te­koon. Hän oli tun­nus­ta­nut tekonsa esi­tut­kin­nasta lähtien.

Nuori kertoi otta­neensa tapah­tu­mien aikaan ylian­nos­tuk­sen huumaavia lää­keai­neita. Hänen mukaansa hän ei ollut tilan­teessa oma itsensä.

Kärä­jäoi­keus totesi, ettei vapaaeh­toi­nen huumaavan aineen käyt­tä­mi­nen poista riko­soi­keu­del­lista vastuuta. Oikeus katsoi kuitenkin, että lää­keai­nei­den yllättävä vaikutus oli mah­dol­lista ottaa jossain määrin huomioon teon tahal­li­suu­den astetta ja vahin­gon­kor­vaus­vas­tuun koh­tuul­li­suutta arvioi­taessa.

Nuori kertoi olevansa varaton. Hän opiskeli ammat­ti­kou­lussa, eikä hänellä ollut tuloja tai omai­suutta. Hänen mukaansa täy­si­mää­räi­nen kor­vaus­vas­tuu olisi johtanut koh­tuut­to­maan lop­pu­tu­lok­seen ja voinut haitata hänen mah­dol­li­suuk­siaan osal­lis­tua yhteis­kun­nan toi­min­taan aikuisena.

Nuori pyysi, että vakuu­tu­syh­tiölle mak­set­tava korvaus alen­ne­taan puoleen alku­pe­räi­sestä vaa­ti­muk­sesta.

Syyttäjä vaati ran­gais­tuk­sia viidestä rikok­sesta

Syyttäjä esitti yhdis­te­tyssä oikeu­den­käyn­nissä yhteensä viisi ran­gais­tus­vaa­ti­musta.

Kahta vastaajaa syy­tet­tiin koti­rau­han rik­ko­mi­sesta. Heidän kat­sot­tiin potkineen Ikaa­li­sissa asuneen perheen kodin ulko-ovea useilla eri kerroilla 1. elokuuta 2024 ja 17. tou­ko­kuuta 2025 välisenä aikana.

Nykyisin 18-vuotiasta miestä syy­tet­tiin lisäksi kun­nian­louk­kauk­sesta. Syyttäjän mukaan hän oli hal­ven­ta­nut tapahtuma-aikaan 14-vuotiasta nuorta nimit­te­le­mällä tätä tois­tu­vasti koulussa ja kerran tämän kotioven takana.

Toista 17-vuo­tiaista syy­tet­tiin eril­li­sestä kun­nian­louk­kauk­sesta. Syyttäjän mukaan hän oli nimi­tel­lyt samaa nuorta koulussa ja vapaa-ajalla 15. hei­nä­kuuta 2024 ja 30. mar­ras­kuuta 2025 välisenä aikana.

Kahteen vii­mei­seen syy­te­koh­taan sisäl­tyi­vät oma­ko­ti­ta­loon koh­dis­tu­nut törkeä varkaus ja talon sytyt­tä­mistä koskenut törkeä vahin­gon­teko.

Syyttäjä vaati vas­taa­jien vel­voit­ta­mista myös tar­peel­lis­ten todis­te­lu­kus­tan­nus­ten kor­vaa­mi­seen.

Oven pot­ki­mista seli­tet­tiin tekemisen puut­teella

Koti­rau­han rik­ko­mi­sesta ja kun­nian­louk­kauk­sesta ehdol­li­seen van­keu­teen tuomittu 17-vuotias kiisti pot­ki­neensa perheen ulko-ovea tai nimi­tel­leensä nuorta.

Asia­no­mis­ta­jan mukaan poika oli kuitenkin kertonut hänelle yhden koh­taa­mi­sen yhtey­dessä, että ovea käytiin pot­ki­massa huvin vuoksi, koska muutakaan tekemistä ei ollut.

Nykyisin 18-vuotias vastaaja tunnusti esi­tut­kin­nassa käyneensä asunnolla pot­ki­massa ovea kerran kesällä 2024 ja kerran kesällä 2025. Hän myönsi myös nimi­tel­leensä nuorta kerran tämän kotio­vella, mutta ei tun­nus­ta­nut syytettä koko­nai­suu­des­saan.

Kärä­jäoi­keus katsoi vas­taa­jien syyl­li­syy­den tulleen näy­te­tyksi poliisin teh­tä­väil­moi­tus­ten, valo­ku­vien, video­tal­len­teen, asia­no­mis­ta­jien ker­to­mus­ten ja sil­min­nä­ki­jä­ha­vain­non perus­teella.

Oikeuden mukaan oven pot­ki­mista tapahtui tois­tu­vasti ja osa tapauk­sista sijoittui yöaikaan. Häirintä oli vai­keut­ta­nut asuk­kai­den nuk­ku­mista ja vai­kut­ta­nut myös heidän työs­sä­käyn­tiinsä.

Nimittely vaikutti nuoren kou­lun­käyn­tiin

Ehdol­li­seen van­keu­teen tuomittu 17-vuotias kiisti myös kun­nian­louk­kauk­sen.

Asia­no­mis­taja kertoi oikeu­dessa, että poika oli nimi­tel­lyt häntä lähes päi­vit­täin koulun käy­tä­villä ja väli­tun­neilla. Nimittely oli aiheut­ta­nut ahdis­tusta, kou­lu­pois­sao­loja ja kesken kou­lu­päi­vän tapah­tu­neita kotiin läh­te­mi­siä.

Nuoren entinen luo­kan­val­voja kertoi, että asiaa oli sel­vi­tetty koulussa useita kertoja. Opettaja, kuraat­tori ja rehtori olivat osal­lis­tu­neet tilan­tei­den käsit­te­le­mi­seen.

Vastaaja ei ollut puhut­te­luissa suo­ra­nai­sesti tun­nus­ta­nut tekoja, mutta hän oli luvannut lopettaa toi­min­tansa. Kärä­jäoi­keus piti asia­no­mis­ta­jan ker­to­musta yksi­tyis­koh­tai­sena ja uskot­ta­vana sekä katsoi opettajan lausunnon tukevan sitä.

Oikeus rajasi kun­nian­louk­kauk­sen päät­ty­mi­sa­jan­koh­daksi 31. tou­ko­kuuta 2025. Nimit­te­lyn kat­sot­tiin jatkuneen noin vuoden ajan.

Nykyisin 18-vuotiaan vastaajan osalta nimit­te­lyä oli tapah­tu­nut harvemmin, mutta oikeus katsoi senkin täyt­tä­neen kun­nian­louk­kauk­sen tun­nus­mer­kis­tön.

Toinen 17-vuotias sai vuoden ehdol­lista vankeutta

Talon sytyt­tä­nyt 17-vuotias tuo­mit­tiin nuorena henkilönä tehdyistä törkeästä var­kau­desta ja törkeästä vahin­gon­teosta yhteiseen vuoden van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Van­keus­ran­gais­tus mää­rät­tiin ehdol­li­seksi. Koeaika päättyy 14. elokuuta 2028.

Lisäksi nuori mää­rät­tiin yhden vuoden ja kolmen kuukauden mit­tai­seen val­von­taan. Ran­gais­tuk­sesta vähen­net­tiin hänen 30. lokakuuta ja 1. mar­ras­kuuta 2025 välisenä aikana kär­si­mänsä vapau­den­me­ne­tys.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan rikok­sista olisi voitu tuomita aikui­selle noin vuoden ja kahdeksan kuukauden van­keus­ran­gais­tus. Oikeus alensi ran­gais­tusta, koska tekijä oli teko­het­kellä 16-vuotias ja oli tun­nus­ta­malla edistänyt rikos­tensa sel­vit­tä­mistä.

Van­keus­ran­gais­tus voitiin määrätä ehdol­li­seksi, koska nuorta ei ollut aikai­sem­min tuomittu van­keu­teen.

Toinen poika tuo­mit­tiin kolmesta rikok­sesta

Toinen 17-vuotias tuo­mit­tiin nuorena henkilönä tehdyistä koti­rau­han rik­ko­mi­sesta, kun­nian­louk­kauk­sesta ja törkeästä var­kau­desta yhteiseen viiden kuukauden van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Myös hänen van­keus­ran­gais­tuk­sensa mää­rät­tiin ehdol­li­seksi. Koeaika päättyy 14. elokuuta 2028, ja hänet mää­rät­tiin yhden vuoden ja kolmen kuukauden val­von­taan.

Ran­gais­tuk­sesta vähen­net­tiin 30. lokakuuta ja 1. mar­ras­kuuta 2025 välisenä aikana tapah­tu­nut vapau­den­me­ne­tys.

Kärä­jäoi­keus huomioi ran­gais­tusta mää­rä­tes­sään, että poika oli tun­nus­ta­nut törkeän varkauden ja edistänyt siten rikoksen sel­vit­tä­mistä. Oikeus piti kun­nian­louk­kausta ja koti­rau­han rik­ko­mista vakavina tekojen pit­kä­kes­toi­suu­den ja asia­no­mis­ta­jille aiheu­tu­nei­den seu­raus­ten vuoksi.

Kolmas vastaaja sai 60 päi­vä­sak­koa

Nykyisin 18-vuotias mies tuo­mit­tiin nuorena henkilönä tehdyistä koti­rau­han rik­ko­mi­sesta ja kun­nian­louk­kauk­sesta.

Hän sai yhteisenä ran­gais­tuk­sena 60 päi­vä­sak­koa. Yhden päi­vä­sa­kon rahamäärä oli kuusi euroa, joten sakosta tuli mak­set­ta­vaa 360 euroa.

Kärä­jäoi­keus huomioi ran­gais­tuk­sessa tekojen pit­kä­kes­toi­suu­den ja koti­rau­han rik­ko­mi­sesta asia­no­mis­ta­jille aiheu­tu­neet raskaat seu­rauk­set. Ran­gais­tusta lievensi se, että mies oli rikokset teh­des­sään 16-vuotias.

Palon sytyt­tä­jälle yli 154 000 euron kor­vaus­vas­tuu

Kärä­jäoi­keus määräsi talon sytyt­tä­neen nuoren kor­vaa­maan vakuu­tu­syh­tiölle 154 532,51 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen.

Vakuu­tu­syh­tiö oli vaatinut 231 798,77 euroa. Kärä­jäoi­keus sovitteli korvausta yhdellä kol­ma­so­salla nuoren iän, varat­to­muu­den, opis­ke­lu­ti­lan­teen ja tekoai­kai­sen lää­keai­nei­den käytön vai­ku­tuk­sen vuoksi.

Oikeus katsoi täyden kor­vaus­vas­tuun voivan romah­dut­taa nuoren talouden. Sovit­te­lua puolsi myös se, ettei kor­vauk­sen alen­ta­mi­nen ollut oikeuden mukaan vaka­va­rai­sen vakuu­tu­syh­tiön kannalta talou­del­li­sesti koh­tuu­tonta.

Nuori vel­voi­tet­tiin maksamaan vakuu­tu­syh­tiölle lisäksi 150 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luja vii­väs­tys­kor­koi­neen.

Vakuu­tu­syh­tiön toiselle 17-vuo­tiaalle koh­dis­tama vaatimus hylättiin, koska häntä ei syytetty talon sytyt­tä­mi­sestä eikä hänen osoitettu osal­lis­tu­neen palo­va­hin­gon aiheut­ta­mi­seen.

Vas­taa­jille mää­rät­tiin muitakin kor­vauk­sia

Mur­to­var­kau­desta tuomitut 17-vuotiaat vel­voi­tet­tiin yhteis­vas­tuul­li­sesti kor­vaa­maan talon omis­ta­jalle 1 200 euroa kär­si­myk­sestä ja 2 510 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luja. Palon sytyt­tä­nyt nuori mää­rät­tiin lisäksi maksamaan 100 euroa asia­no­sais­ku­luja, joista toinen poika vastaa yhteis­vas­tuul­li­sesti 25 euroon saakka.

Koti­rau­han rik­ko­mi­sesta, kun­nian­louk­kauk­sesta ja törkeästä var­kau­desta tuomittu 17-vuotias vel­voi­tet­tiin maksamaan kun­nian­louk­kauk­sen kohteelle 3 500 euroa kär­si­myk­sestä sekä 1 200 euroa koti­rau­han häi­rin­nästä.

Lisäksi hänet mää­rät­tiin maksamaan kahdelle muulle koti­rau­han rik­ko­mi­sen asia­no­mis­ta­jalle kum­mal­le­kin 1 200 euroa. Valtiolle hänen on kor­vat­tava 167 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Sakkoihin tuomittu 18-vuotias mies vel­voi­tet­tiin maksamaan kun­nian­louk­kauk­sen kohteelle 1 000 euroa sekä koti­rau­han rik­ko­mi­sesta 800 euroa. Kahdelle muulle koti­rau­han rik­ko­mi­sen asia­no­mis­ta­jalle hänen on mak­set­tava kum­mal­le­kin 800 euroa.

Ratkaisu annettiin Pir­kan­maan kärä­jäoi­keu­dessa

Kolme riko­sa­siaa yhdis­tet­tiin käsi­tel­tä­viksi samassa oikeu­den­käyn­nissä. Koko­nai­suus tuli vireille Pir­kan­maan kärä­jäoi­keu­dessa 13. hei­nä­kuuta.

Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa 14. elokuuta. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ole ilmoi­tettu erillistä pää­kä­sit­te­ly­päi­vää.

Rat­kai­suun sai hakea muutosta valit­ta­malla. Tyy­ty­mät­tö­myy­destä piti ilmoittaa vii­meis­tään 21. elokuuta. Mää­räa­jassa tyy­ty­mät­tö­myyttä ilmoit­ta­neen on toi­mi­tet­tava vali­tuk­sensa vii­meis­tään 14. syyskuuta. Vas­ta­va­li­tuk­sen mää­rä­päivä on 28. syyskuuta.

Tuo­mioa­sia­kir­jasta ei ilmene, ilmoit­ti­vatko asia­no­sai­set rat­kai­suun tyy­ty­mät­tö­myyttä mää­räa­jassa.