Kanta-Hämeen kärä­jäoi­keus käsitteli elokuussa tapon yritystä sekä vaih­toeh­toi­sia syytteitä törkeästä pahoin­pi­te­lystä ja avu­nan­nosta tapon yri­tyk­seen tai törkeään pahoin­pi­te­lyyn. Teko tapahtui Forssassa 8. jou­lu­kuuta 2025. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati miehille ran­gais­tusta tapon yri­tyk­sestä

Rikok­sesta epäiltiin 22- ja 18-vuotiaita miehiä. Vanhempi mies oli teko­het­kellä 21-vuotias.

Syyttäjä vaati molem­mille ran­gais­tusta 15-vuo­tiaa­seen poikaan koh­dis­tu­neesta tapon yri­tyk­sestä. Tois­si­jai­sesti miehille vaa­dit­tiin ran­gais­tusta törkeästä pahoin­pi­te­lystä. Nuoremman miehen osalta vii­mei­senä vaih­toeh­tona oli avunanto tapon yri­tyk­seen tai törkeään pahoin­pi­te­lyyn.

Lisäksi syyttäjä vaati kumpaakin miestä maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­mak­sun. Miehet vaa­dit­tiin mää­rää­mään van­git­ta­viksi, jos heidät tuo­mit­tai­siin yli kahden vuoden van­keus­ran­gais­tuk­siin. Heidän vaa­dit­tiin myös korvaavan yhteis­vas­tuul­li­sesti valtion todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Syyttäjän mukaan 18-vuotias mies piti uhria kiinni halau­sot­teella, kun 22-vuotias mies löi tätä puukolla kolme kertaa. Iskut osuivat oikeaan ala­sel­kään tai kylkeen, oikean lapaluun päälle ja oikeaan kyy­när­pää­hän.

Uhrille aiheutui ala­sel­kään tai kylkeen noin kolme sent­ti­met­riä leveä syvä haava, lapaluun päälle melko syvä viil­to­haava ja kyy­när­pää­hän pin­nal­li­nen viil­to­haava.

Puukko vau­rioitti oikean munuaisen alaosaa ja aiheutti runsaan veren­vuo­don. Vat­saon­te­loon pääsi kaasua, ja munuaisen vieressä sekä pak­su­suo­len alueella todettiin veren­vuo­toa ja veren­pur­kau­maa. Uhrin oikean munuaisen toimintaa mene­tet­tiin vamman vuoksi.

Syyttäjän mukaan teko jäi yri­tyk­seksi, koska uhri sai nopeasti lää­ke­tie­teel­listä hoitoa eivätkä kes­ki­var­ta­loon osuneet iskut vau­rioit­ta­neet muita elin­tär­keitä sisäe­li­miä.

Puu­kot­ta­nut mies vetosi hätä­var­je­lun liioit­te­luun

22-vuotias mies kiisti tar­koit­ta­neensa tappaa uhrin mutta myönsi puu­kot­ta­neensa tätä ja aiheut­ta­neensa kaikki syyt­teessä mainitut vammat.

Miehen mukaan uhri oli ollut maassa 18-vuotiaan miehen päällä ja uhrin seurue oli pahoin­pi­del­lyt heitä. Hän kertoi käyt­tä­neensä puukkoa suo­jel­lak­seen itseään ja toista miestä.

Mies katsoi syyl­lis­ty­neensä hätä­var­je­lun liioit­te­luna tehtyyn törkeään pahoin­pi­te­lyyn. Hänen mukaansa hänet tuli tuomita alle kahden vuoden ehdol­li­seen van­keu­teen.

18-vuotias mies kiisti pitä­neensä uhria kiinni tai muuten osal­lis­tu­neensa puu­ko­tuk­seen. Hän kertoi olleensa maassa sen jälkeen, kun toinen henkilö oli lyönyt hänet kumoon. Miehen mukaan hän ei edes nähnyt puu­ko­tusta.

Nuorempi mies kiisti syyl­lis­ty­neensä myös avu­nan­toon. Hän kertoi olleensa tapahtuma-aikaan voi­mak­kaasti päihtynyt.

Molemmat miehet vas­tus­ti­vat van­git­se­mista. He myönsivät kor­vaus­vaa­ti­muk­sia osittain mutta vaativat kor­vaus­ten puo­lit­ta­mista uhrin väitetyn myö­tä­vai­ku­tuk­sen vuoksi.

Kärä­jäoi­keus katsoi miesten varus­tau­tu­neen väki­val­taan

Kärä­jäoi­keus piti uhrin ker­to­musta luo­tet­ta­vana. Hänen ker­to­mus­taan kiin­ni­pi­tä­mi­sestä tukivat useiden sil­min­nä­ki­jöi­den havainnot.

Oikeus katsoi 18-vuotiaan miehen yrit­tä­neen väki­val­ta­ti­lan­teen alussa lyödä uhria metal­li­put­kella. Uhri ja mies päätyivät maahan, minkä jälkeen mies piti nou­se­massa ollutta uhria kiinni 22-vuotiaan puu­kot­taessa tätä takaapäin.

Miehet olivat varus­tau­tu­neet koh­taa­mi­seen puukolla ja metal­li­put­kella. Nuorempi mies tiesi vanhemman ottaneen puukon mukaan ja otti tämän jälkeen itselleen metal­li­put­ken.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan miesten ker­to­muk­set olivat muut­tu­neet asian käsit­te­lyn aikana. He olivat tapahtuma-aikaan vahvasti päih­ty­neitä, mikä heikensi ker­to­mus­ten uskot­ta­vuutta ja heidän mah­dol­li­suuk­siaan muistaa tapah­tu­mia.

Oikeus katsoi miesten aloit­ta­neen väki­val­lan. Uhrin ei näytetty koh­dis­ta­neen heihin sellaista hyök­käystä, joka olisi oikeut­ta­nut puukon käyt­tä­mi­seen. Kärä­jäoi­keus hylkäsi väitteen hätä­var­je­lun liioit­te­lusta.

Puu­ko­nis­kuista kaksi kohdistui uhrin kes­ki­var­ta­loon, ja niissä käy­tet­tiin vähintään koh­ta­laista voimaa. Vaa­ral­li­sin isku vau­rioitti munuaista ja aiheutti henkeä uhanneen veren­vuo­don.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan puu­kot­ta­jan täytyi pitää uhrin kuolemaa tekonsa varsin toden­nä­köi­senä seu­rauk­sena. Oikeus katsoi hänen syyl­lis­ty­neen tapon yri­tyk­seen.

Myös 18-vuotias mies kat­sot­tiin rikoksen teki­jä­kump­pa­niksi. Hän tiesi puukosta ja esti uhrin pake­ne­mi­sen pitämällä tätä kiinni puu­ko­tuk­sen aikana. Kärä­jäoi­keu­den mukaan hänen osuutensa oli rikoksen toteut­ta­mi­sen kannalta olen­nai­nen.

Uhri vaati yli 29 000 euron kor­vauk­sia

Uhri vaati miehiltä yhteis­vas­tuul­li­sesti 8 550 euroa tila­päi­sestä fyy­si­sestä haitasta, 8 000 euroa tila­päi­sestä psyyk­ki­sestä haitasta ja 4 000 euroa pysyvästä kos­meet­ti­sesta haitasta.

Kär­si­myk­sestä vaa­dit­tiin 7 000 euroa, vahin­goit­tu­neesta omai­suu­desta 120 euroa sekä sai­raan­hoito- ja muista kuluista 1 688,10 euroa.

Vahin­gon­kor­vaus­vaa­ti­mus­ten yhteis­määrä oli 29 358,10 euroa. Lisäksi uhri vaati miehiä kor­vaa­maan hänen oikeu­den­käyn­ti­ku­lunsa.

Miehet mää­rät­tiin ehdot­to­maan van­keu­teen ja van­git­tiin

Kärä­jäoi­keus tuomitsi 22-vuotiaan Leevi Antero Janin­poika Tuomisen tapon yri­tyk­sestä kolmen vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdot­to­maan van­keus­ran­gais­tuk­seen. Hänen vapau­tensa menetys 9.-29. jou­lu­kuuta 2025 vähen­ne­tään ran­gais­tuk­sesta.

18-vuotias Santeri Aaron Matias Saikkonen tuo­mit­tiin tapon yri­tyk­sestä kahden vuoden ja kahden kuukauden ehdot­to­maan van­keus­ran­gais­tuk­seen. Hänen vapau­tensa menetys 9.-11. jou­lu­kuuta 2025 vähen­ne­tään ran­gais­tuk­sesta.

Molemmat miehet mää­rät­tiin heti van­git­ta­viksi ja pas­si­tet­ta­viksi Kyl­mä­kos­ken vankilaan. Kumpikin mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu.

Miesten on kor­vat­tava uhrille yhteis­vas­tuul­li­sesti 6 000 euroa tila­päi­sestä fyy­si­sestä haitasta, 3 500 euroa tila­päi­sestä psyyk­ki­sestä haitasta, 3 200 euroa pysyvästä kos­meet­ti­sesta haitasta ja 4 500 euroa kär­si­myk­sestä.

Lisäksi heidän on kor­vat­tava uhrille 120 euroa esi­ne­va­hin­gosta ja 1 688,10 euroa sai­raan­hoito- ja muista kuluista. Uhrille mak­set­ta­vien vahin­gon­kor­vaus­ten yhteis­määrä on 19 008,10 euroa.

Miehet vel­voi­tet­tiin maksamaan uhrille lisäksi 7 657,98 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luja. Heidän on kor­vat­tava yhteis­vas­tuul­li­sesti valtiolle 450 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia ja 1 351,41 euroa uhrin oikeu­den­käyn­tia­vus­ta­jan palk­kiosta sekä kuluista.

Tuomiosta saa ilmoittaa tyy­ty­mät­tö­myyttä 7. syyskuuta saakka.