Etelä-Karjalan kärä­jäoi­keus ratkaisi Tai­pal­saa­rella tapah­tu­neen ohi­tus­ko­la­rin, jossa hen­ki­löauto osui pyö­räi­li­jään. Pyö­räi­lijä kaatui, menetti hetkeksi tajun­tansa ja sai muun muassa lan­ne­ni­ka­man murtuman. Oikeus piti kul­jet­ta­jan toimintaa huo­li­mat­to­mana, mutta törkeä huo­li­mat­to­muus jäi näyt­tä­mättä.

Onnet­to­muus tapahtui 7. elokuuta 2023. Nykyisin 65-vuotias mies myönsi syyl­lis­ty­neensä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­seen ja vam­man­tuot­ta­muk­seen, mutta kiisti tekojen törkeät muodot. Hän vaati syyt­tei­den hyl­kää­mistä, koska perus­muo­tois­ten rikosten syy­teoi­keus oli van­hen­tu­nut.

Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa syyskuun lopulla.

Auto palasi kaistalle ja osui edellä aja­nee­seen pyö­räi­li­jään

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta törkeästä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta ja törkeästä vam­man­tuot­ta­muk­sesta. Syytteen mukaan mies oli lähtenyt ohit­ta­maan, vaikka mäki ja kaarre rajoit­ti­vat näky­vyyttä, eikä hän ollut jättänyt pyö­räi­li­jälle tur­val­lista tilaa.

Oikeuden sel­vit­tämä tapah­tu­ma­ketju alkoi hen­ki­löau­ton ohit­ta­mi­sesta. Kul­jet­taja palasi ensin omalle kais­tal­leen ja lähti sen jälkeen ohit­ta­maan kahta edellä ajanutta pyö­räi­li­jää. Hän pääsi taaemman pyö­räi­li­jän ohi, mutta osui etum­mai­seen pala­tes­saan jälleen omalle kais­tal­leen.

Pyö­räi­li­jälle tuli nika­ma­mur­tu­man lisäksi kal­lo­nul­koi­nen veren­pur­kauma, kuhmu, naarmuja ja aristusta sormeen ja polveen. Oikeus katsoi, etteivät vammat olleet vähäisiä.

Mikään asiassa ei osoit­ta­nut, että pyö­räi­lijä olisi ajanut muualla kuin tien reunassa tai tehnyt tilan­teessa yllät­tä­viä liikkeitä. Kul­jet­taja oli oikeuden mukaan lai­min­lyö­nyt vel­vol­li­suu­tensa jättää pyö­räi­li­jälle tur­val­li­nen tila.

Tarkka ohi­tus­paikka jäi epä­sel­väksi

Pyö­räi­lijä kuvasi tietä ohi­tus­koh­dassa mäkiseksi ja mut­kai­seksi. Ohitetun auton kul­jet­taja muisteli tien olleen s-kirjaimen muotoinen. Hänen mukaansa pyö­räi­li­jöi­den ohitus oli alkanut vasem­malle kaar­tu­vassa mutkassa loivassa ylämäessä.

Vastaaja esitti puo­les­taan kaksi valokuvaa paikasta, jossa ohitus oli hänen mukaansa tapah­tu­nut. Oikeuden arvion mukaan kuvassa näkyvä suorahko ja loivasti kaartuva tie olisi läh­tö­koh­tai­sesti tarjonnut riittävän näky­vyy­den tur­val­li­seen ohit­ta­mi­seen.

Poliisin tal­len­ta­mia kuvia tapah­tu­ma­pai­kalta ei ollut. Oikeus ei pystynyt ker­to­mus­ten perus­teella var­mis­tu­maan siitä, missä ohitus oli tar­kal­leen alkanut tai oliko näkyvyys ollut riit­tä­mä­tön. Myöskään ohituksen kiel­tä­neestä lii­ken­ne­mer­kistä tai tie­mer­kin­nästä ei ollut näyttöä.

Vastaan ei tullut lii­ken­nettä, eikä törmäys johtunut vas­taan­tu­le­van auton tai muun esteen väis­tä­mi­sestä. Oikeu­dessa jäi lopulta sel­vit­tä­mättä, miksi auto osui pyö­räi­li­jään. Puut­teel­li­sen näky­vyy­den yhteyttä tör­mäyk­seen ei voitu osoittaa riit­tä­vällä var­muu­della.

Huo­li­mat­to­muus ei oikeuden mukaan ollut törkeää

Oikeus katsoi kul­jet­ta­jan mene­tel­leen huo­li­mat­to­masti. Näyttö ei kui­ten­kaan osoit­ta­nut selvää tietoista ris­ki­not­toa tai muuta sellaista piit­taa­mat­to­muutta, jonka perus­teella huo­li­mat­to­muutta olisi voinut pitää törkeänä.

Menettely täytti siten perus­muo­toi­sen lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sen ja vam­man­tuot­ta­muk­sen tun­nus­mer­kis­töt. Niiden syy­teoi­keus vanhenee kahdessa vuodessa. Kul­jet­taja sai haasteen tiedoksi vasta heinäkuun 21. päivänä, lähes kolme vuotta onnet­to­muu­den jälkeen.

Syytteet ja vakuu­tu­syh­tiön vaa­ti­muk­set hylättiin

Kärä­jäoi­keus hylkäsi molemmat syytteet syy­teoi­keu­den van­hen­tu­mi­sen vuoksi. Myös vaatimus 80 euron riko­suh­ri­mak­susta hylättiin. Todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia ei aiheu­tu­nut.

Lähi­Ta­piola Kaakkois-Suomi oli vaatinut kul­jet­ta­jalta takaisin 30 015,79 euroa mak­sa­miaan vakuu­tus­kor­vauk­sia vii­väs­tys­kor­koi­neen maa­lis­kuun 13. päivästä alkaen sekä 210 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luja vii­väs­tys­kor­koi­neen kuukauden kuluttua tuomiosta. Kul­jet­taja kiisti takai­sin­pe­rin­nän perusteen ja osan vaa­di­tuista määristä. Hänen mukaansa maksujen perusteet olivat jääneet epä­sel­viksi.

Oikeus hylkäsi vakuu­tu­syh­tiön vaa­ti­muk­set kor­koi­neen. Koska kul­jet­ta­jan menettely ei ollut törkeän huo­li­ma­tonta, yhtiöllä ei ollut oikeutta periä mak­sa­miaan kor­vauk­sia häneltä takaisin.

Valtio mää­rät­tiin kor­vaa­maan kul­jet­ta­jan oikeu­den­käyn­ti­ku­lut, 3 121,81 euroa.