Lapin kärä­jäoi­keus käsitteli törkeää lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mista, joka tapahtui Kemi­jär­vellä 1. jou­lu­kuuta 2025. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun alku­puo­lella.

Syyttäjä vaati 30-vuo­tiaalle kul­jet­ta­jalle ran­gais­tusta

Rikok­sesta epäiltiin 30-vuotiasta kul­jet­ta­jaa, joka oli tapahtuma-aikaan 29-vuotias.

Syyttäjä vaati hänelle ran­gais­tusta törkeästä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta.

Lisäksi syyttäjä vaati kul­jet­ta­jaa maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­mak­sun ja kor­vaa­maan asiassa syntyneet todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Vuokra-autolla ajettiin 131 kilo­met­riä tunnissa

Syyttäjän mukaan kul­jet­taja ajoi vuok­raa­mal­laan hen­ki­löau­tolla Rova­nie­men­tiellä.

Tien nopeus­ra­joi­tus oli tapah­tu­ma­pai­kalla 80 kilo­met­riä tunnissa.

Kul­jet­ta­jan nopeu­deksi mitattiin var­muus­vä­hen­nyk­sen jälkeen 131 kilo­met­riä tunnissa.

Sallittu nopeus ylittyi siten 51 kilo­met­rillä tunnissa.

Rekkaa ohi­tet­tiin jyrkässä mutkassa

Kul­jet­ta­jan edessä ajoi rekka.

Syyttäjän mukaan kul­jet­taja lähti ohit­ta­maan rekkaa ylit­tä­mällä sul­ku­vii­van.

Ohi­tus­pai­kalla oli kaarteen aiheut­tama näke­mäeste, minkä vuoksi ohit­ta­mi­nen oli kielletty.

Syyttäjä katsoi näky­vyy­den olleen tur­val­li­seen ohit­ta­mi­seen riit­tä­mä­tön.

Kyydissä oli mat­kus­taja

Ajo tapahtui päi­vä­sai­kaan yleisellä tiellä.

Kul­jet­ta­jan kyydissä oli tapah­tu­ma­het­kellä mat­kus­taja.

Syyttäjä katsoi huo­mat­ta­van yli­no­peu­den, ohi­tus­ti­lan­teen ja mat­kus­ta­jan muo­dos­ta­neen koko­nai­suu­den, joka oli omiaan aiheut­ta­maan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai ter­vey­delle.

Kul­jet­taja luuli nopeus­ra­joi­tuk­sen olevan 100 kilo­met­riä tunnissa

Kul­jet­taja kertoi luul­leensa tapah­tu­ma­pai­kan nopeus­ra­joi­tuk­sen olevan 100 kilo­met­riä tunnissa.

Hän ei ker­to­mansa mukaan tiennyt, että Suomessa nopeus­ra­joi­tuk­sia muutetaan talveksi.

Kul­jet­taja kiisti läh­te­neensä tahallaan ohit­ta­maan sul­ku­vii­valla mer­ki­tyssä kohdassa.

Hänen mukaansa sul­ku­viiva oli lumen peitossa eikä hän ollut nähnyt sitä.

Kul­jet­taja vetosi katu­muk­seensa ja ter­vey­den­ti­laansa

Kul­jet­taja pyysi kärä­jäoi­keutta huo­mioi­maan ran­gais­tuk­sessa hänen ter­vey­den­ti­lansa ja talou­del­li­sen tilan­teensa.

Hän vetosi lisäksi vil­pit­tö­mään katu­muk­seensa.

Kul­jet­taja katsoi näiden seikkojen puoltavan ran­gais­tuk­sen lie­ven­tä­mistä.

Valvontaa tehnyt todistaja lähti auton perään

Oikeu­dessa kuultu todistaja oli tekemässä sivii­liau­tolla lii­ken­ne­val­von­taa Kemi­jär­ven ympä­ris­tössä.

Hän kertoi vastaajan auton tulleen vastaan 80 kilo­met­rin tun­ti­no­peu­sa­lueella arviolta noin 110 kilo­met­rin tun­ti­no­peu­della.

Todistaja kääntyi auton perään ja joutui ker­to­mansa mukaan ajamaan hyvin lujaa saa­vut­taak­seen sen.

Hänen arvionsa mukaan autoa ei olisi saatu kiinni ilman sen edessä kul­ke­nutta rekkaa, jonka vuoksi kul­jet­taja joutui hidas­ta­maan.

Nopeu­deksi mitattiin 135 kilo­met­riä tunnissa

Todis­ta­jan mukaan kul­jet­taja lähti ohit­ta­maan rekkaa keskellä mutkaa.

Mutkan jäl­kei­sellä suoralla auton nopeu­deksi mitattiin kes­ki­no­peus­mit­ta­rilla 135 kilo­met­riä tunnissa.

Syyt­teessä käytetty nopeus oli var­muus­vä­hen­nyk­sen jälkeen 131 kilo­met­riä tunnissa.

Todistaja kuvasi tapah­tu­ma­pai­kan tietä mäkiseksi ja mut­kai­seksi.

Sul­ku­viiva oli lumen peitossa

Ohi­tus­pai­kalla ollut sul­ku­viiva oli tapahtuma-aikaan lumen alla eikä sitä voinut nähdä.

Todis­ta­jan mukaan mutka oli kuitenkin jyrkkä ja ohitus tapahtui ulko­kaar­teessa.

Kul­jet­taja ei pystynyt ohituksen aikana näkemään, oliko tie edessä vapaa.

Tie oli tapah­tu­ma­het­kellä myös liukas.

Kärä­jäoi­keus piti todis­ta­jan ker­to­musta luo­tet­ta­vana

Kärä­jäoi­keu­den mukaan todistaja kertoi tapah­tu­mista joh­don­mu­kai­sesti ja yksi­tyis­koh­tai­sesti.

Oikeus katsoi ker­to­muk­sen osoit­ta­neen, että tapah­tu­ma­pai­kalla oli 80 kilo­met­rin tun­ti­no­peus­ra­joi­tus.

Myös riit­tä­mä­tön näkyvyys ohi­tus­pai­kalla ja tien liukkaus tulivat oikeuden mukaan näy­te­tyiksi.

Kärä­jäoi­keus katsoi kul­jet­ta­jan mene­tel­leen syyt­teessä kuvatulla tavalla ja syyl­lis­ty­neen törkeään lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­seen.

Katumista ei hyväk­sytty lie­ven­tä­mis­pe­rus­teeksi

Kärä­jäoi­keus huomioi ran­gais­tusta arvioi­des­saan yli­no­peu­den määrän, käytetyn ajoneuvon, tapahtuma-ajan ja -paikan, kyydissä olleen mat­kus­ta­jan sekä kelin.

Oikeus katsoi, ettei vakiin­tu­neen ran­gais­tus­käy­tän­nön mukainen seuraamus johtanut kul­jet­ta­jan ter­vey­den­tila ja talou­del­li­nen tilanne huo­mioi­den koh­tuut­to­maan lop­pu­tu­lok­seen.

Myöskään katumista ei hyväk­sytty ran­gais­tusta lie­ven­tä­väksi perus­teeksi.

Kul­jet­taja sai 2 640 euron sakot

Kärä­jäoi­keus tuomitsi kul­jet­ta­jan törkeästä lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta 60 päi­vä­sak­koon.

Päi­vä­sa­kon rahamäärä oli 44 euroa, joten sakkojen koko­nais­mää­räksi tuli 2 640 euroa.

Lisäksi kul­jet­taja vel­voi­tet­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu.

Asiassa ei syntynyt todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia, joten niitä ei määrätty kul­jet­ta­jan mak­set­ta­vaksi.