Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus ratkaisi pahoin­pi­te­lyä, vir­ka­mie­hen vas­tus­ta­mista ja lievää ampuma-ase­ri­kosta koskeneen riko­sa­sian, jonka tapah­tu­mat sijoit­tui­vat Kan­ga­salle 17. syyskuuta 2024. Asunnossa alkanut miesten välinen paini päättyi siihen, että toisen pää osui huo­ne­ka­luun ja kalloon tuli murtuma.

Nykyisin 46-vuotias mies kiisti pahoin­pi­te­lyn ja poliisin vas­tus­ta­mi­sen. Hänen mukaansa kyse oli kahden erittäin päih­ty­neen miehen painista, eikä vammojen syntytapa ollut selvä. Polii­seille esitettyä uhkausta mies ei ker­to­mansa mukaan ainakaan tar­koit­ta­nut toteuttaa.

Kärä­jäoi­keus antoi tuomion syyskuun alku­puo­lella.

Pää osui huo­ne­ka­luun ahtaassa huoneessa

Syyttäjän mukaan mies heitteli tai töni tut­ta­vaansa niin, että tämä osui huo­ne­ka­lui­hin. Uhrin päälaelle ja taka­rai­voon tuli kaksi 5–6 sent­ti­met­rin haavaa, jotka jou­dut­tiin ompe­le­maan. Lisäksi todettiin pieni kal­lon­laen murtuma ja pieni veren­vuoto aivo­kal­vo­jen välissä. Myös sil­mä­la­sit rik­kou­tui­vat.

Louk­kaan­tu­nut mies kertoi oikeu­dessa tap­pe­lusta, jossa häneen kohdistui iskuja ja hänkin ilmei­sesti vastasi väki­val­taan. Hän muisti kaa­tu­neensa kir­ja­hyl­lyä päin ja menet­tä­neensä mah­dol­li­sesti hetkeksi tajun­tansa. Vammat aiheut­ti­vat hänen mukaansa huimausta ja alku­vai­heessa pyör­ty­mi­siä. Ensim­mäi­nen toi­pu­mis­vaihe kesti noin puo­li­toista kuukautta.

Syytetty puo­les­taan muisti sanal­li­sen yhtee­no­ton ja tönimisen, jonka seu­rauk­sena molemmat päätyivät lattialle. Hän ei muistanut lyöntejä. Paikalla ollut todistaja kertoi syytetyn aloit­ta­neen riidan ja lopulta työn­tä­neen tai heit­tä­neen toisen miehen kir­ja­hyl­lyä vasten.

Oikeus totesi molempien miesten muis­ti­ku­viin jääneen aukkoja runsaan alko­ho­lin­käy­tön vuoksi. Todis­ta­jan ker­to­muk­sen tueksi saatiin kuitenkin uhrin tuoreet kuvaukset lää­kä­rille ja polii­sille sekä valokuvia ja lää­kä­rin­lau­sunto. Todis­ta­jan mai­nit­se­masta teräa­seesta ei sen sijaan ollut muuta näyttöä.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan miehet olivat painineet molemmin puolin, mutta syytetty oli tönäissyt tai heittänyt toisen huo­ne­ka­lua vasten ja aiheut­ta­nut tämän päävammat. Ahtaassa huoneessa pään osuminen terävään kulmaan oli enna­koi­ta­vissa. Oikeus sulki pois vaih­toeh­don, jossa uhri olisi kaatunut samoilla seu­rauk­silla täysin syytetyn toi­min­nasta riip­pu­matta.

Nyrkkiin puris­te­tut kädet täy­den­si­vät lauseen

Mies otettiin kiinni tapah­tu­mien jälkeen. Säi­löön­pa­non yhtey­dessä hän sanoi polii­seille: ”kun tullaan kadulla vastaan, niin…” ja puristeli käsiään nyrkkiin.

Mies kertoi poliisien käyt­tä­neen kiin­nio­tossa väki­val­taa. Hän myönsi mah­dol­li­sesti sano­neensa humalassa jotakin, mutta kiisti tar­koit­ta­neensa uhkausta. Hänellä oli myös hataria muis­ti­ku­via säi­löön­pa­non vas­tus­ta­mi­sesta.

Kärä­jäoi­keus katsoi kesken jääneen lauseen ja nyrk­kie­lei­den muo­dos­ta­neen ymmär­ret­tä­vän väki­val­lan uhkauksen. Mies ei käyttänyt polii­sei­hin väki­val­taa eikä ryhtynyt toteut­ta­maan uhkaus­taan, ja teko luettiin vir­ka­mie­hen vas­tus­ta­mi­seksi. Syyttäjän väite käsi­var­sien kou­kis­te­lusta jäi näyt­tä­mättä.

Miehen hallusta löytyi myös luvaton kaa­su­su­mu­tin. Sen hal­lus­sa­pi­don ja lievän ampuma-ase­ri­kok­sen hän myönsi.

Kolmesta rikok­sesta ehdol­lista vankeutta

Mies tuo­mit­tiin pahoin­pi­te­lystä, vir­ka­mie­hen vas­tus­ta­mi­sesta ja lievästä ampuma-ase­ri­kok­sesta yhteiseen neljän kuukauden ehdol­li­seen van­keu­teen. Koeaika päättyy 13. syyskuuta 2028.

Hänen on mak­set­tava louk­kaan­tu­neelle miehelle 3 000 euroa kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta. Uhrin vaatima korvaus ansion­me­ne­tyk­sestä hylättiin, koska mene­te­tyistä tuloista tai työ­ky­vyt­tö­myy­den kestosta ei esitetty riittävää sel­vi­tystä.

Lisäksi mak­set­ta­viksi mää­rät­tiin 80 euron riko­suh­ri­maksu ja 119 euron todis­te­lu­ku­lut. Miehen avustajan 1 129,50 euron palkkio arvon­li­sä­ve­roi­neen jäi valtion mak­set­ta­vaksi.

Mies ilmoitti tyy­ty­mät­tö­myyttä pahoin­pi­te­lyn syyk­si­lu­ke­mi­seen, siitä tuo­mit­tuun ran­gais­tuk­seen ja uhrille mää­rät­tyyn vahin­gon­kor­vauk­seen.