Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus ratkaisi Ylö­jär­vellä tapah­tu­neen ryöstön, jossa uhrin pank­ki­ti­liltä siir­ret­tiin 30 000 euroa kuula-aseella uhaten. Vastaajat tiesivät entuu­des­taan tutun uhrin saaneen saman­suu­rui­sen perinnön.

Kesäkuun 6. päivänä 2025 tehtyyn ryöstöön syyl­lis­ty­neet vastaajat ovat nykyisin 24- ja 22-vuotiaita. Oikeus antoi tuomionsa lokakuun alussa. Koko­nai­suu­teen kuului myös uhkaavia viestejä ja moot­to­ri­pyö­rä­var­kaus.

Ensin vaa­dit­tiin rahaa vies­teillä

Vanhempi vastaaja vaati uhrilta ennen ryöstöä 8 000 euroa. Vies­teissä uhattiin pahoin­pi­te­lyllä, uhrin ja tämän kumppanin tap­pa­mi­sella sekä kyy­nel­kaa­sun lait­ta­mi­sella asunnon pos­ti­luu­kusta.

Syyttäjä piti raha­vaa­ti­musta perus­teet­to­mana ja vaati ran­gais­tusta kiris­tyk­sen yri­tyk­sestä. Vastaaja kiisti yrit­tä­neensä pakottaa uhria mihinkään. Hän kertoi tur­hau­tu­neensa siihen, ettei uhri ollut tehnyt lupaa­maansa, mutta myönsi vaih­toeh­toi­sen syytteen lait­to­masta uhkauk­sesta.

Kärä­jäoi­keu­delle selvisi, että raha­vaa­ti­mus liittyi kola­roi­dun auton kor­jaus­kus­tan­nuk­siin ja osa­puol­ten sopimaan maksuun. Vaaditun summan perus­teet­to­muutta ei pystytty osoit­ta­maan riit­tä­västi, joten kiris­tyk­sen yritystä koskenut syyte hylättiin. Vakavat viestit täyttivät kuitenkin laittoman uhkauksen tun­nus­mer­kis­tön.

Aseen näköinen esine teki tili­siir­rosta pakotetun

Vastaajat saapuivat yhdessä autolla kiin­teis­tölle, jossa uhri oli. Oikeuden mukaan nuorempi vastaaja uhkasi uhria aitoa pistoolia muis­tut­ta­neella airsoft-aseella. Uhrin puhe­li­mella tehtiin tämän tililtä 30 000 euron siirto vanhemman vastaajan tilille.

Vanhempi vastaaja väitti maksun olleen vapaaeh­toi­nen velan tai kor­vauk­sen suoritus. Hän kiisti tehneensä tili­siir­ron itse ja kertoi huo­man­neensa summan suuruuden vasta myöhemmin. Hän kiisti myös väki­val­lan, uhkaa­mi­sen ja yhteisen toiminnan.

Nuorempi vastaaja kiisti sekä ryöstön, että avunannon siihen. Hän kertoi kuula-aseen olleen autossa ja päätyneen myöhemmin metsään. Esi­tut­kin­nassa hän oli kuitenkin kertonut aseen olleen koko tapah­tu­man ajan hänen vyö­tä­röl­lään. Oikeus piti muut­tu­nutta selitystä epäus­kot­ta­vana.

Uhrin ker­to­musta aseella uhkaa­mi­sesta tukivat kaksi henkilöä, joille hän oli kertonut tapah­tu­neesta pian sen jälkeen, sekä hätä­kes­kus­tal­len­teet. Kuula-ase löytyi teko­pai­kan läheltä maastosta.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan aseella uhattuna tehtyä maksua ei voitu pitää vapaaeh­toi­sena riip­pu­matta siitä, kumpi oli lopulta hyväk­sy­nyt siirron verk­ko­pan­kissa. Vanhemman vastaajan samana päivänä tekemät nostot ja siirrot tukivat myös sitä, että hän tiesi saaneensa vaadittua summaa enemmän.

Fyy­si­sestä väki­val­lasta ei saatu riittävää näyttöä

Syyttäjä väitti vanhemman vastaajan tart­tu­neen uhria kaulasta ja kaataneen tämän maahan. Tästä oli kuitenkin vain uhrin kertomus, eikä näyttö riittänyt. Ryöstö luettiin syyksi aseella uhkaa­mi­seen perus­tu­vana tekona.

Nuorempi vastaaja vastasi ryöstöstä tekijänä. Oikeuden mukaan hän tiesi rahojen perimisen taustasta ja toteutti uhkaa­mi­sen, jolla siirto saatiin aikaan. Hänen teh­tä­vänsä oli olen­nai­nen, vaikka varat eivät tulleet hänen tililleen.

Poliisin toimilla anas­te­tuista varoista saatiin palau­tet­tua uhrille 28 887 euroa.

Myöhempi vies­ti­syy­tös hylättiin, moot­to­ri­pyö­rä­var­kaus myön­net­tiin

Nuorempaa vastaajaa syy­tet­tiin myös oikeu­den­käy­tössä kuultavan uhkaa­mi­sesta hei­nä­kuussa Sas­ta­ma­lassa. Hän oli lähet­tä­nyt uhrin kump­pa­nille viestejä, joissa syytti uhria valeh­te­lusta ryöstön tut­kin­nassa.

Vastaaja myönsi viestit, mutta kiisti niiden sisäl­tä­neen uhkausta tai pyr­ki­mystä vaikuttaa lau­sun­toon. Oikeus piti kieltä epäa­sial­li­sena, mutta ei katsonut vies­teissä olevan objek­tii­vi­sesti arvioiden uhkausta. Syyte hylättiin.

Vanhempi vastaaja puo­les­taan myönsi varas­ta­neensa noin 6 000 euron moot­to­ri­pyö­rän ker­ros­ta­lon pihasta Nokialla tou­ko­kuussa 2025. Hän purki moot­to­ri­pyö­rän ja myi sen osia eteenpäin.

Samasta ryöstöstä ehdotonta ja ehdol­lista vankeutta

Vanhempi vastaaja tuo­mit­tiin ryöstöstä, lait­to­masta uhkauk­sesta ja var­kau­desta vuoden ja kuuden kuukauden ehdot­to­maan van­keu­teen. Aiempi yhdys­kun­ta­pal­ve­lu­tuo­mio alensi ran­gais­tusta, mutta rikos­his­to­ria edellytti oikeuden mukaan ehdotonta vankeutta.

Nuorempi vastaaja sai ryöstöstä vuoden ja kuuden kuukauden ehdol­li­sen van­keus­ran­gais­tuk­sen sekä sen oheen 80 tuntia yhdys­kun­ta­pal­ve­lua. Koeaika päättyy 1. lokakuuta 2028. Molempien tuo­mioi­hin mer­kit­tiin vapau­den­me­ne­ty­saika 6.–16. kesäkuuta 2025.

Kumpikin mää­rät­tiin maksamaan 80 euron riko­suh­ri­maksu. Yhteis­vas­tuul­li­sesti heidän on kor­vat­tava uhrille 1 800 euroa ryöstön aiheut­ta­masta kär­si­myk­sestä ja 1 113 euroa talou­del­li­sesta mene­tyk­sestä. Vanhemman vastaajan on lisäksi mak­set­tava 900 euroa vies­teillä esi­tet­ty­jen uhkausten aiheut­ta­masta kär­si­myk­sestä. Kaikille näille kor­vauk­sille mää­rät­tiin vii­väs­tys­korko 6. kesäkuuta 2025 alkaen.

Vas­taa­jien yhteis­vas­tuulle tulivat myös 144 euron todis­te­lu­ku­lut ja uhrin avustajan 3 689,70 euron palkkion kor­vaa­mi­nen valtiolle. Avustajan palk­kiolle kertyy vii­väs­tys­kor­koa kuukauden kuluttua tuomiosta.

Hylättyyn oikeu­den­käy­tössä kuultavan uhkaa­mista kos­ke­nee­seen syyt­tee­seen liittynyt kor­vaus­vaa­ti­mus hylättiin, ja siitä aiheu­tu­neet todis­te­lu­ku­lut jäivät valtion vastuulle.

Vanhemman vastaajan puo­lus­ta­jan 2 673,15 euron palkkio sekä nuoremman vastaajan kahdelle puo­lus­ta­jalle maksetut 640,05 ja 2 484,90 euron palkkiot jäivät valtion mak­set­ta­viksi.