Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus käsitteli 17. elokuuta rahan­pe­sua, lievää petosta ja rahan­pe­su­rik­ko­musta koskevaa riko­sa­siaa. Syyt­teissä kuvatut teot sijoit­tui­vat Tam­pe­reelle vuosille 2024 ja 2025. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion 17. elokuuta.

Syyttäjä vaati naiselle ran­gais­tusta

Rikok­sista epäiltiin 51-vuotiasta naista, joka oli väi­tet­ty­jen tekojen aikaan 49–50-vuotias. Syyttäjä vaati hänelle ran­gais­tusta rahan­pe­susta, lievästä petok­sesta ja petokseen liit­ty­neestä rahan­pe­su­rik­ko­muk­sesta.

Syyttäjä vaati naista maksamaan lisäksi 80 euron riko­suh­ri­mak­sun ja kor­vaa­maan valtiolle lievää petosta koskeneet todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Naisen tilille siir­ret­tiin 1 420 euroa

Syyttäjän mukaan nainen oli antanut pank­ki­ti­linsä tun­te­mat­to­man henkilön käyttöön rikok­sella saatujen varojen siir­tä­mistä varten. Tilille siir­ret­tiin asia­no­mis­ta­jalta 1 420 euroa, minkä jälkeen rahat siir­ret­tiin eteenpäin.

Syyttäjä katsoi naisen tienneen tai ainakin pitäneen varsin toden­nä­köi­senä, että rahat oli saatu rikok­sella. Syyttäjän mukaan naisella oli vähintään ollut syytä epäillä rahojen rikol­lista alkuperää.

Toisessa syy­te­koh­dassa naisen väi­tet­tiin myyneen inter­ne­tissä peli­kon­so­lia 230 eurolla. Ostaja maksoi ilmoi­te­tulle pank­ki­ti­lille 70 euroa, mutta ei saanut tuotetta eikä rahojaan takaisin. Syyttäjän mukaan tilille vas­taa­no­tettu 70 euroa täytti myös rahan­pe­su­rik­ko­muk­sen tun­nus­mer­kis­tön.

Nainen kertoi jou­tu­neensa iden­ti­teet­ti­var­kau­den uhriksi

Nainen kiisti kaikki rikokset ja kor­vaus­vaa­ti­muk­set. Hän sanoi, ettei ollut antanut pank­ki­tun­nuk­siaan tai tiliään kenenkään käyttöön eikä ollut myynyt peli­kon­so­lia.

Naisen mukaan ulko­puo­li­nen henkilö oli käyttänyt hänen hen­ki­lö­tie­to­jaan ja verk­ko­pank­ki­tun­nuk­siaan. Hän kertoi tehneensä asiasta riko­sil­moi­tuk­sen ja menet­tä­neensä itse vää­rin­käy­tös­ten vuoksi useita tuhansia euroja.

Kärä­jäoi­keus ei voinut sulkea pois ulko­puo­li­sen tekemää vää­rin­käyt­töä

Kärä­jäoi­keus katsoi sel­vi­te­tyksi, että rikok­sella saadut 1 420 euroa oli siirretty naisen pank­ki­ti­lille ja sieltä edelleen eteenpäin. Oikeus ei kui­ten­kaan voinut sulkea riit­tä­vällä var­muu­della pois naisen kertomaa siitä, että ulko­puo­li­nen henkilö oli käyttänyt hänen tiliään.

Myöskään peli­kon­so­lin myynnistä esitetty näyttö ei osoit­ta­nut riittävän varmasti, että juuri nainen olisi ereh­dyt­tä­nyt ostajaa. Oikeuden mukaan oli mah­dol­lista, että ulko­puo­li­nen henkilö oli käyttänyt naisen verk­ko­pank­ki­tun­nuk­sia.

Peli­kon­so­lin ostaja vaati 70 euroa

Peli­kon­so­lin ostaja vaati naiselta kor­vauk­sena mak­sa­miaan 70 euroa. Kärä­jäoi­keus hylkäsi vaa­ti­muk­sen, koska naisen ei näytetty syyl­lis­ty­neen petokseen.

Kaikki syytteet hylättiin

Kärä­jäoi­keus hylkäsi kaikki naista vastaan esitetyt syytteet. Naiselle ei määrätty ran­gais­tusta, riko­suh­ri­mak­sua, valtion todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia eikä vahin­gon­kor­vauk­sia mak­set­ta­vaksi.

Tuomiosta sai ilmoittaa tyy­ty­mät­tö­myyttä 24. elokuuta saakka.