Pohjois-Savon kärä­jäoi­keus ratkaisi tapauksen, jossa työpaikan pik­ku­jou­luja viettänyt mies pyrki tois­tu­vasti sisään ravintola Apteek­ka­riin Kuopiossa. Ravin­to­lan edustalla syn­ty­neessä pai­ni­ti­lan­teessa jär­jes­tyk­sen­val­vo­jan olkapää meni sijoil­taan.

Tapah­tu­mat sattuivat 23. mar­ras­kuuta 2024. Nykyisin 43-vuotias mies kiisti oikeu­dessa syyl­lis­ty­neensä jär­jes­tystä yllä­pi­tä­vän henkilön vas­tus­ta­mi­seen. Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa syyskuun puo­li­vä­lissä.

Sisään­pääsy evättiin humalan ja käytöksen vuoksi

Syyttäjän mukaan jär­jes­tyk­sen­val­vo­jat eivät pääs­tä­neet miestä ravin­to­laan hänen päih­ty­myk­sensä ja käy­tök­sensä takia. Mies uhkaili jär­jes­tyk­sen­val­vo­jia ja vastusti voi­mak­kaasti fyy­si­sesti, kun häntä alettiin poistaa ravin­to­lan edustalta.

Tilanne päättyi siihen, että jär­jes­tyk­sen­val­vo­jat veivät miehen maahan ja rau­doit­ti­vat hänet. Toisen jär­jes­tyk­sen­val­vo­jan olkapää vammautui tilan­teessa.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta jär­jes­tystä yllä­pi­tä­vän henkilön vas­tus­ta­mi­sesta. Vam­mau­tu­nut jär­jes­tyk­sen­val­voja vaati lisäksi kor­vauk­sia kivusta ja tila­päi­sestä haitasta, kär­si­myk­sestä sekä hoi­to­ku­luista.

Mies kertoi etsi­neensä työ­po­ruk­kaansa

Miehen mukaan hän oli ollut ensin vie­rei­sessä baarissa ja pyrkinyt Apteek­ka­riin löy­tääk­seen työ­ka­ve­rinsa. Hän myönsi olleensa niin humalassa, etteivät työ­ka­ve­rit­kaan olleet saaneet hänen puhees­taan selvää.

Mies kertoi tönäis­seensä nauhalla varus­tet­tua tolppaa. Hänen mukaansa häntä ryh­dyt­tiin tämän jälkeen pois­ta­maan voi­mak­kaasti, ja hän reagoi tilan­tee­seen vais­to­mai­sesti. Seu­raa­vaksi hän oli maassa kädet selän takana.

Mies sanoi saaneensa hen­gen­sal­pauk­sen ja yrit­tä­neensä päästä asentoon, jossa voisi hengittää. Hän kiisti uhkailun ja voi­mak­kaan vas­tus­te­lun sekä sen, että jär­jes­tyk­sen­val­vo­jan olkapää olisi mennyt sijoil­taan. Hänen mukaansa mah­dol­li­nen lievä kipu johtui jär­jes­tyk­sen­val­vo­jan omasta toi­min­nasta.

Mies kertoi myös vaikeasta elä­män­ti­lan­tees­taan: rajojen sul­ke­mi­nen oli estänyt matkan koti­maa­han iäkkäiden van­hem­pien luokse, minkä vuoksi hän oli juonut taval­lista enemmän.

Rau­doit­ta­mi­seen tar­vit­tiin kolmas henkilö

Vam­mau­tu­neen jär­jes­tyk­sen­val­vo­jan mukaan mies oli käyt­täy­ty­nyt agg­res­sii­vi­sesti, yrittänyt tois­tu­vasti ravin­to­laan oven edessä olevan aidan yli ja uhkaillut myös jonossa olleita. Varoi­tuk­set eivät olleet saaneet häntä pois­tu­maan.

Toinen jär­jes­tyk­sen­val­voja kertoi miehen tart­tu­neen jär­jes­tyk­sen­val­vo­jaan, kun tätä saa­tet­tiin takaisin kadulle päin. Seurasi paini. Kaksi jär­jes­tyk­sen­val­vo­jaa sai miehen maahan, mutta käsien saamiseen selän taakse ja rau­doit­ta­mi­seen tar­vit­tiin vielä kolmas henkilö.

Rau­doi­tuk­sen jälkeen vam­mau­tu­nut jär­jes­tyk­sen­val­voja vetäytyi seinää vasten kyyryyn kivun vuoksi. Paikalle kut­sut­tiin poliisi ja ambu­lanssi. Jär­jes­tyk­sen­val­voja kertoi, että olkapää ase­tet­tiin sai­raa­lassa pai­koil­leen saman illan aikana.

Lää­kä­ri­mer­kin­nät tukivat jär­jes­tyk­sen­val­vo­jien ker­to­muk­sia

Kärä­jäoi­keus piti vam­mau­tu­neen jär­jes­tyk­sen­val­vo­jan ker­to­musta olen­nai­silta osin saman­lai­sena esi­tut­kin­nassa ja oikeu­dessa. Myös toisen jär­jes­tyk­sen­val­vo­jan ker­to­musta pidettiin uskot­ta­vana ja joh­don­mu­kai­sena.

Ker­to­muk­sia tukivat poti­la­sa­sia­kir­jat, joissa oli todettu olka­ni­ve­len sijoil­taan­meno. Jär­jes­tyk­sen­val­voja oli kertonut tapah­tu­mista samalla tavoin myös lää­kä­ri­käyn­neillä. Vamman vuoksi hän oli ollut ainakin kaksi viikkoa sai­raus­lo­malla.

Oikeus katsoi miehen mene­tel­leen syyt­teessä kuvatulla tavalla. Hänen syyl­li­syy­des­tään ei jäänyt var­tee­no­tet­ta­vaa epäilyä.

Miehelle 30 päi­vä­sak­koa ja kor­vauk­sia olka­pää­vam­masta

Kärä­jäoi­keus tuomitsi miehen jär­jes­tystä yllä­pi­tä­vän henkilön vas­tus­ta­mi­sesta 30 päi­vä­sak­koon. Päi­vä­sa­kon määrä oli 26 euroa, joten sakkoja kertyi 780 euroa. Lisäksi hänen on mak­set­tava valtiolle 40 euron riko­suh­ri­maksu ja 363 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Mies vel­voi­tet­tiin kor­vaa­maan jär­jes­tyk­sen­val­vo­jalle kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta 1 200 euroa sekä sai­raan­hoito- ja muista välit­tö­mistä kuluista 242,40 euroa. Kor­vauk­set jäivät vaa­dit­tuja määriä pie­nem­miksi.

Erillinen 2 500 euron kär­si­mys­kor­vaus­vaa­ti­mus hylättiin. Oikeus ei katsonut teossa olleen sellaisia piirteitä, jotka oikeut­tai­si­vat eril­li­seen kär­si­mys­kor­vauk­seen. Jär­jes­tyk­sen­val­vo­jalle ei määrätty korvausta oikeu­den­käyn­ti­ku­luista, koska hän ei ollut ilmoit­ta­nut niitä tosia­siassa aiheu­tu­neen.