Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus hylkäsi 31-vuotiaan miehen syytteen lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta.

Poliisi mittasi val­ta­tiellä 12 hen­ki­löau­tolle 128 kilo­met­rin tun­ti­no­peu­den alueella, jolla nopeus­ra­joi­tus oli 80 kilo­met­riä tunnissa.

Mies kiisti ajaneensa yli­no­peutta. Kärä­jäoi­keu­den mukaan asiassa jäi epä­sel­väksi, oliko juuri hänen autonsa poliisin mittaama ajoneuvo.

Epäilty ylinopeus tapahtui Sas­ta­ma­lassa

Syyte koski Sas­ta­ma­lassa per­jan­taina 6. hel­mi­kuuta tapah­tu­nutta ajoa.

Syyttäjän mukaan mies kuljetti hen­ki­löau­toa val­ta­tiellä 12 nopeu­della 128 kilo­met­riä tunnissa. Tieo­suu­den nopeus­ra­joi­tus oli 80 kilo­met­riä tunnissa, joten väitetty ylitys oli 48 kilo­met­riä tunnissa.

Nopeus oli mitattu poliisin tutkalla, ja mit­taus­tu­lok­sesta oli tehty var­muus­vä­hen­nys.

Syyttäjän mukaan ajo oli omiaan aiheut­ta­maan vaaraa muiden tur­val­li­suu­delle, koska se tapahtui yleisellä tiellä.

Mies oli tapah­tu­ma­het­kellä 30-vuotias.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta.

Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoi­tettu syyttäjän vaatiman ran­gais­tuk­sen täs­mäl­listä lajia tai määrää.

Syyttäjä vaati lisäksi miehen vel­voit­ta­mista maksamaan valtiolle 60 euron riko­suh­ri­mak­sun ja kor­vaa­maan valtiolle todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Vastaaja kiisti ajaneensa yli­no­peutta

Vastaaja kiisti syytteen ja kertoi olleensa tapahtuma-aikaan asioin­ti­mat­kalla Sas­ta­ma­lassa.

Miehen mukaan hän oli juuri saapunut hopei­sella hen­ki­löau­tol­laan kotiin, kun polii­si­par­tio tuli hänen pihaansa ja kysyi, oliko hän tullut juuri kotiin.

Vastaaja katsoi, ettei hän ollut voinut ajaa syyt­teessä kuvattua yli­no­peutta. Hänen mukaansa hänen oli täytynyt hiljentää ennen koti­ris­teys­tään liukkaan tien ja muun lii­ken­teen vuoksi.

Mies vetosi myös siihen, että hänen oli pitänyt näyttää suun­ta­merk­kiä hyvissä ajoin ennen kään­ty­mistä. Hänen kotinsa sijaitsi Sas­ta­ma­lan ja Tampereen puo­li­vä­lin paik­keilla.

Koska mies kiisti ajaneensa yli­no­peutta, hän ei kertonut teolle syytä.

Poliisi mittasi vastaan tulleen auton nopeuden

Kärä­jäoi­keu­dessa kuultiin nopeuden mitan­nutta polii­si­par­tion jäsentä eri­tyi­sesti siitä, miten kohdeauto tun­nis­tet­tiin.

Poliisin mukaan nopeus mitattiin vastaan tulleesta hen­ki­löau­tosta. Partio oli liik­keellä Tampereen suunnalta, ja mittaus tehtiin hyvin lähellä vastaajan koti­ris­teystä.

Partio kääntyi mit­tauk­sen jälkeen Tampereen suuntaan tavoit­taak­seen koh­deau­ton. Poliisi ei kui­ten­kaan havainnut koh­deau­toksi sopivaa ajoneuvoa edellään.

Polii­si­par­tio kääntyi lopulta takaisin ja ajoi vastaajan pihaan.

Poliisin mukaan vastaajan auto olisi havaittu jo siinä vaiheessa, kun partio kääntyi koh­deau­ton perään. Tästä huo­li­matta partio oli jatkanut ajoneuvon tavoit­te­lua Tampereen suuntaan.

Molemmat tapah­tu­man­ku­lut olivat mah­dol­li­sia

Kärä­jäoi­keus piti sekä vastaajan että poliisin ker­to­muk­sia yksi­tyis­koh­tai­sina.

Oikeuden mukaan molemmat asiassa esitetyt tapah­tu­man­ku­lut olivat mah­dol­li­sia. Näyttö ei siten osoit­ta­nut riit­tä­vällä var­muu­della, että vastaaja oli kul­jet­ta­nut tutkalla mitattua autoa.

Kärä­jäoi­keus arvioi vastaajan eduksi myös sitä, että runsaan yli­no­peu­den ajaminen juuri ennen koti­ris­teyk­seen kään­ty­mistä oli yleisen elä­män­ko­ke­muk­sen perus­teella epä­to­den­nä­köistä.

Asia rat­kais­tiin vastaajan eduksi, ja syyte lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta hylättiin.

Miehelle ei määrätty ran­gais­tusta tai maksuja

Koska syyte hylättiin, miestä ei tuomittu rikok­sesta eikä hänelle määrätty sakko- tai muuta ran­gais­tusta.

Miestä ei myöskään määrätty maksamaan syyttäjän vaatimaa 60 euron riko­suh­ri­mak­sua tai kor­vaa­maan valtiolle todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Tuo­mio­lau­sel­massa ei määrätty miehelle muitakaan seu­raa­muk­sia tai mak­su­vel­vol­li­suuk­sia.

Kärä­jäoi­keus antoi tuomion elokuussa

Rikosasia tuli vireille Pir­kan­maan kärä­jäoi­keu­dessa per­jan­taina 12. kesäkuuta.

Asia käsi­tel­tiin pää­kä­sit­te­lyssä, jossa kuultiin vastaajaa ja nopeuden mitan­nutta poliisia. Tuo­mioa­sia­kir­jassa ei ilmoi­tettu pää­kä­sit­te­lyn tarkkaa päivää.

Pir­kan­maan kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa kes­ki­viik­kona 12. elokuuta.

Rat­kai­suun sai ilmoittaa tyy­ty­mät­tö­myyttä vii­meis­tään 19. elokuuta. Tuo­mioa­sia­kir­jasta ei ilmene, ilmoi­tet­tiinko rat­kai­suun tyy­ty­mät­tö­myyttä.

Mikäli tyy­ty­mät­tö­myy­destä ilmoi­tet­tiin mää­räa­jassa, valitus on toi­mi­tet­tava vii­meis­tään 11. syyskuuta.