Poliisin kirjailtu miekkaleijonatunnus virkapuvussa lähikuvassa

Raju kotihyökkäys Puumalassa - Nelikkoa syytettiin miehen hakkaamisesta ja omaisuuden viemisestä

Tilannemedia

Etelä-Savon käräjäoikeus hylkäsi kaikkia neljää miestä koskeneet ryöstösyytteet näytön puuttumisen vuoksi. Oikeus piti syyttäjän esittämää tapahtumankulkua mahdollisena, mutta rikosasiassa syyllisyydestä ei saanut jäädä varteenotettavaa epäilyä.

Etelä-Savon kärä­jäoi­keus ratkaisi ryös­töa­sian, jossa neljän miehen syy­tet­tiin mur­tau­tu­neen asuttuun taloon, pahoin­pi­del­leen siellä ollutta miestä ja vieneen tämän omai­suutta.

Tapah­tu­mat sijoit­tui­vat Puumalaan tou­ko­kuussa 2020. Uhria lyötiin hänen omassa kodissaan ja hänen hal­lus­taan katosi puhelin, alko­ho­li­juo­mia sekä käteistä rahaa. Yksi syy­te­tyistä oli tapah­tu­ma­het­kellä 16-vuotias.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun alku­puo­lella.

Syyttäjä vaati neljälle miehelle ran­gais­tusta ryöstöstä

Syyttäjän mukaan miehet mur­tau­tui­vat yhdessä uhrin asuntoon anas­tus­tar­koi­tuk­sessa.

Lukittu ulko-ovi saatiin syytteen mukaan auki vään­tä­mällä sitä jollakin esineellä luki­tuk­sen kohdalta.

Asuntoon päästyään miehet löivät uhria nyrkeillä vartalon ja pään alueelle. Väki­val­taa jat­ket­tiin syyttäjän mukaan myös miehen ollessa maassa.

Tämän jälkeen asunnosta vietiin uhrin puhelin, alko­ho­li­juo­mia ja pieni määrä käteistä rahaa.

Uhrille aiheutui kipua, mustelmia vartaloon ja käsi­var­teen sekä ihorikkoa päähän.

Uhri kertoi tekijöitä olleen kolme tai neljä

Uhri kertoi oikeu­dessa, että häntä oli lyöty ja hänen asun­nos­taan oli viety puhelin, lonkeroa sekä vähäinen määrä rahaa. Myös hänen ulko-ovensa oli hajotettu.

Hän ei kui­ten­kaan pystynyt kertomaan, kuka paikalla olleista miehistä oli tehnyt mitäkin.

Ker­to­muk­sissa oli myös epä­sel­vyyttä siitä, kuinka monta henkilöä paikalla oli.

Uhri puhui kolmesta tai neljästä tekijästä, eikä hän kyennyt yksi­löi­mään, kuka häneen oli koh­dis­ta­nut väki­val­taa.

Kaksi miehistä myönsi otta­neensa omai­suutta

Syytetyt kiistivät toi­mi­neensa yhdessä ryös­tö­tar­koi­tuk­sessa.

Tapah­tu­ma­het­kellä 16-vuotias mies myönsi käyneensä asunnossa ja otta­neensa kaksi lon­ke­ro­tölk­kiä, mutta kiisti mur­tau­tu­neensa asuntoon tai käyt­tä­neensä väki­val­taa.

Toinen mies myönsi olleensa paikalla ja otta­neensa pöydältä 12 euroa. Hän kertoi toi­mi­neensa hetken mie­li­joh­teesta eikä osal­lis­tu­neensa väki­val­taan.

Kaksi muuta syytettyä puo­les­taan kiistivät olleensa tapah­tu­ma­pai­kalla lainkaan.

Oikeus piti miesten olleen asunnolla

Kärä­jäoi­keus arvioi syy­tet­ty­jen ker­to­muk­sia ja päätyi siihen, että kaikki syyt­teessä nimetyt miehet olivat olleet asunnolla tapahtuma-aikaan.

Yksi miehistä väitti tulleensa sekoi­te­tuksi toiseen saman­ni­mi­seen henkilöön. Kärä­jäoi­keus piti toisen saman­ni­mi­sen henkilön ole­mas­sao­loa mah­dol­li­sena, mutta ei pitänyt uskot­ta­vana sitä, ettei näin olen­naista seikkaa olisi kirjattu hänen aiempaan polii­si­kuu­lus­te­luunsa.

Oikeus katsoi myös kahden muun vastaajan ker­to­mus­ten tukevan sitä, että syyt­teessä nimetyt henkilöt olivat olleet paikalla.

Ryös­tö­tar­koi­tuk­sesta jäi epä­sel­vyys

Se, miksi miehet olivat menneet asuntoon, jäi kuitenkin kärä­jäoi­keu­den mukaan epä­sel­väksi.

Uhrin kertomus muuttui siltä osin, tunsiko hän miehet entuu­des­taan. Oikeu­dessa kävi ilmi, että samoja hen­ki­löitä oli mah­dol­li­sesti käynyt hänen luonaan aiem­min­kin.

Kärä­jäoi­keus piti mah­dol­li­sena miesten selitystä siitä, että asuntoon oli menty hakemaan tai pyytämään alkoholia.

Tämä ei oikeuden mukaan vielä osoit­ta­nut, että miehillä olisi ollut asuntoon men­nes­sään tarkoitus anastaa omai­suutta.

Myöskään oven rik­ko­mi­sesta ei saatu riittävää varmuutta. Oikeus piti mah­dol­li­sena, että ovi oli hajotettu tapah­tu­man yhtey­dessä, mutta epä­sel­väksi jäi, kuka sen oli rikkonut ja olivatko miehet toimineet asiassa yhdessä.

Uhria oli pahoin­pi­delty, mutta tekijää ei pystytty osoit­ta­maan

Kärä­jäoi­keus piti sel­vi­tet­tynä, että uhrin asunnolla oli käytetty väki­val­taa.

Tätä tukivat miehen oma kertomus sekä lää­kä­rin­lau­sunto.

Ongel­maksi muodostui väki­val­lan tekijän tun­nis­ta­mi­nen.

Uhri ei osannut kertoa, kuka häntä oli lyönyt tai oliko väki­val­taan osal­lis­tu­nut yksi vai useampi henkilö.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan ei voitu riit­tä­vällä var­muu­della osoittaa, että miehet olisivat yhdessä pahoin­pi­del­leet uhria nime­no­maan ryös­tö­tar­koi­tuk­sessa. Oikeus piti mah­dol­li­sena myös sitä, että väkivalta oli liittynyt johonkin muuhun eri­mie­li­syy­teen.

Kahden miehen teot olisivat täyt­tä­neet näpis­tyk­sen tun­nus­mer­kis­tön

Kärä­jäoi­keus katsoi riittävän varmasti sel­vi­te­tyksi, että kaksi miehistä oli ottanut uhrilta vähäar­voista omai­suutta.

Toinen oli vienyt lonkeroa ja toinen pienen määrän käteistä rahaa.

Oikeuden mukaan nämä teot olisivat itsessään täyt­tä­neet näpis­tyk­sen tun­nus­mer­kis­tön.

Tapah­tu­mista oli kuitenkin kulunut niin pitkä aika, että syy­teoi­keus näpis­tyk­sistä oli van­hen­tu­nut jo ennen asian saa­pu­mista kärä­jäoi­keu­teen.

Kaikkien neljän ryös­tö­syyt­teet hylättiin

Etelä-Savon kärä­jäoi­keus hylkäsi kaikkia neljää miestä koskeneet ryös­tö­syyt­teet näytön puut­tu­mi­sen vuoksi.

Oikeus piti syyttäjän esittämää tapah­tu­man­kul­kua mah­dol­li­sena, mutta riko­sa­siassa syyl­li­syy­destä ei saanut jäädä var­tee­no­tet­ta­vaa epäilyä.

Koska väki­val­lan tekijää, yhteistä ryös­tö­tar­koi­tusta ja tapah­tu­mien yksi­tyis­koh­tia ei pystytty osoit­ta­maan riit­tä­vällä var­muu­della, asia rat­kais­tiin vas­taa­jien eduksi.

Samalla hylättiin uhrin vahin­gon­kor­vaus­vaa­ti­muk­set sekä syyttäjän muut vaa­ti­muk­set.

Etusivulla nyt

Tilanneuutiset

Rikosuutiset