Lapin kärä­jäoi­keus käsitteli syys­kuussa kun­nian­louk­kausta, neljää laitonta uhkausta ja lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mista.

Rikosten väi­tet­tiin tapah­tu­neen Rova­nie­mellä 15. huh­ti­kuuta 2024 ja 8. lokakuuta 2025 välisenä aikana.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun alku­puo­lella.

Syyttäjä vaati 51-vuo­tiaalle miehelle ran­gais­tusta

Rikok­sista epäiltiin 51-vuotiasta miestä, joka oli väi­tet­ty­jen tekojen aikaan 49–51-vuotias.

Syyttäjä vaati hänelle ran­gais­tusta kun­nian­louk­kauk­sesta, neljästä lait­to­masta uhkauk­sesta ja lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mi­sesta.

Lisäksi syyttäjä vaati miestä maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­mak­sun ja kor­vaa­maan todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Face­boo­kissa kir­joi­tet­tiin mak­sa­mat­to­mista veloista

Syyttäjän mukaan mies halvensi tun­te­maansa naista jul­kai­se­malla Face­boo­kissa kir­joi­tuk­sia, joissa käsi­tel­tiin heidän välistään vel­ka­suh­detta.

Mies kirjoitti naisen olevan hänelle velkaa ja väitti yrit­tä­neensä periä saa­ta­viaan tulok­setta.

Kir­joi­tuk­sia jul­kais­tiin miehen omalla Facebook-sivulla sekä psy­ko­lo­gina toimineen naisen amma­til­li­sessa yri­tysp­ro­fii­lissa.

Nainen täydensi oikeu­dessa syytettä ker­to­malla, että kir­joi­tuk­sia oli julkaistu myös Rova­nie­men ilmoi­tus­taulu -nimisessä Facebook-ryhmässä.

Taustalla oli pitkään jatkunut vel­ka­riita

Mies ja nainen olivat tunteneet toisensa vuodesta 2015 lähtien.

Osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että mies oli taannut naiselle 6 000 euron kulu­tus­luo­ton.

Naisen mukaan hän oli lyhen­tä­nyt velkaa kuu­kau­sit­tain ulosoton kautta.

Mies puo­les­taan väitti taan­neensa ja otta­neensa nimiinsä myös muita luottoja, joista saadut rahat oli siirretty naiselle.

Hän kertoi yrit­tä­neensä pitkään saada veloista kir­jal­li­sen sopi­muk­sen.

Miehen väi­tet­tiin uhanneen väki­val­lalla puhe­li­messa

Syyttäjän mukaan mies uhkasi huhti–hei­nä­kuussa 2024 tulla naisen oven taakse ja lyödä tämän pään asfalt­tiin.

Toisen syytteen mukaan mies uhkasi 24. syyskuuta 2024 puhe­li­messa lyödä naisen päätä seinään tai asfalt­tiin.

Nainen kertoi miehen toivoneen hänelle tus­kal­lista kuolemaa ja sanoneen, että hänelle tapah­tuisi jotain pahaa.

Naisen mukaan yhtey­de­no­tot olivat ajoit­tai­sia mutta sään­nöl­li­siä.

Mies vaati naista vas­taa­maan vies­tei­hin

Tam­mi­kuussa 2025 mies lähetti naiselle useita säh­kö­pos­ti­vies­tejä.

Hän kirjoitti muun muassa vihaa­vansa naista ja saavansa iloa tälle tapah­tu­vista pahoista asioista.

Mies ilmoitti tulevansa kylään, jos nainen ei vastaisi hänen vies­tei­hinsä.

Hän uhkasi myös tuhota naisen uran.

Vii­mei­sessä viestissä mies vaati joko vastausta, vierailun hyväk­sy­mistä tai 1 000 euron kuu­kau­sit­taista maksua.

Nainen sai viestin elämän teke­mi­sestä hel­ve­tiksi

Hel­mi­kuussa 2025 mies jatkoi yhtey­de­not­toja naisen yrityksen säh­kö­pos­tio­soit­tee­seen.

Mies kirjoitti tekevänsä kaikkensa naisen maineen tuhoa­mi­seksi, jos hän ei saisi apua velka-asian rat­kai­se­mi­seen.

Toisessa viestissä hän uhkasi tehdä naisen elämästä helvettiä ja tulla seu­raa­vana päivänä tämän ovelle.

Mies kirjoitti myös, että naisen poikien tai mie­sys­tä­vän kan­nat­taisi ottaa mukaansa kättä pidempää.

Yhtey­de­not­toja jat­ket­tiin lähes­ty­mis­kiel­lon aikana

Lapin kärä­jäoi­keus määräsi miehen tou­ko­kuussa 2025 laa­jen­net­tuun väliai­kai­seen lähes­ty­mis­kiel­toon.

Kiellon mukaan mies ei saanut tavata naista eikä ottaa tai yrittää ottaa tähän yhteyttä.

Syyttäjän mukaan mies rikkoi kieltoa lähet­tä­mällä naiselle säh­kö­pos­tia 17. syyskuuta ja 8. lokakuuta 2025.

Viestit liit­tyi­vät osa­puol­ten vel­ka­rii­taan ja mieheltä pois­tet­tui­hin jär­jes­tyk­sen­val­vo­jan lupiin.

Nainen vaati 4 800 euroa kor­vauk­sia

Nainen yhtyi syyttäjän ran­gais­tus­vaa­ti­muk­siin.

Hän vaati mieheltä yhteensä 4 800 euroa korvausta rikosten aiheut­ta­masta kär­si­myk­sestä.

Naisen mukaan julkiset Facebook-kir­joi­tuk­set tulivat satojen tai jopa tuhansien ihmisten tietoon ja vai­kut­ti­vat hänen yri­tys­toi­min­taansa.

Uhkaukset aiheut­ti­vat naiselle pelkoa ja saivat hänet rajoit­ta­maan liik­ku­mis­taan.

Hän joutui lisäksi ohjeis­ta­maan lapsiaan olemaan avaamatta kotiovea kenel­le­kään.

Mies kiisti kaikki rikokset

Mies kiisti syyl­lis­ty­neensä yhteen­kään syyt­teessä kuvattuun rikokseen.

Hänen mukaansa Facebook-kir­joi­tuk­set perus­tui­vat todel­li­seen vel­ka­suh­tee­seen ja olivat tosia­sioi­hin poh­jau­tu­vaa arvos­te­lua.

Mies myönsi käyt­täy­ty­neensä agg­res­sii­vi­sesti ja ilmais­seensa asioita liian voi­mak­kaasti.

Hän kuitenkin kiisti uhan­neensa toteuttaa naiseen koh­dis­tu­vaa väki­val­taa.

Miehen mukaan osa vies­teistä liittyi hänen omaan pahoin­voin­tiinsa ja itse­tu­hoi­suu­teensa.

Kotiin tulemisen väi­tet­tiin tar­koit­ta­neen kes­kus­te­lua

Mies kertoi aiko­neensa tulla naisen luokse ainoas­taan kes­kus­te­le­maan velkojen mak­sa­mi­sesta.

Hän vetosi myös siihen, että oli yhdessä viestissä ilmoit­ta­nut, ettei ollut uhkaa­massa naista fyy­si­sesti.

Lähes­ty­mis­kiel­lon aikaiset säh­kö­pos­tit mies myönsi lähet­tä­neensä.

Hän katsoi yhtey­de­no­toille olleen hyväk­syt­tävä syy, koska nainen oli hänen mukaansa soittanut hänelle aikai­sem­min ja halunnut kes­kus­tella sovin­nosta.

Kärä­jäoi­keus piti yhtä Facebook-kir­joi­tusta kun­nian­louk­kauk­sena

Kärä­jäoi­keus arvioi Facebook-kir­joi­tuk­set yksi­tel­len.

Rova­nie­men ilmoi­tus­taulu -ryhmän jul­kai­sussa naista ei nimetty eikä tekstissä ollut tietoja, joiden perus­teella ulko­puo­li­nen olisi voinut tunnistaa hänet.

Miehen omalla Facebook-sivulla jul­kais­tun kir­joi­tuk­sen kat­sot­tiin puo­les­taan koh­dis­tu­neen naisen menet­te­lyyn vel­ka­suh­teessa. Oikeuden mukaan teksti ei ylittänyt hyväk­syt­tä­vän arvos­te­lun rajoja.

Naisen amma­til­li­selle Facebook-sivulle kir­joi­tettu kommentti kohdistui sen sijaan hänen hen­ki­löönsä, luo­tet­ta­vuu­teensa ja ammat­ti­tai­toonsa.

Velkojen mak­sa­matta jät­tä­mi­sestä annettiin väärä kuva

Kärä­jäoi­keu­den mukaan kir­joi­tuk­sessa annettiin ymmärtää, että nainen oli tar­koi­tuk­sel­li­sesti jättänyt velkansa miehen mak­set­ta­viksi.

Oikeus piti naisen ker­to­musta uskot­ta­vana ja katsoi hänen lyhen­tä­neen velkaa ulosoton kautta.

Kirjoitus antoi siten velan mak­sa­mi­sesta totuu­den­vas­tai­sen kuvan.

Miehen yksi­tyis­vies­teissä oli lisäksi puhuttu some­kam­pan­jasta ja kos­ta­mi­sesta.

Kärä­jäoi­keus katsoi miehen tar­koi­tuk­sena olleen naisen julkinen hal­ven­ta­mi­nen ja nöy­ryyt­tä­mi­nen.

Mies syyl­lis­tyi kun­nian­louk­kauk­seen.

Puhe­li­messa esi­te­tyistä uhkauk­sista jäi epäily

Kahdesta ensim­mäi­sestä lait­to­masta uhkauk­sesta oli näyttönä ainoas­taan miehen ja naisen ker­to­muk­set.

Kärä­jäoi­keus piti molempien ker­to­muk­sia joh­don­mu­kai­sina ja uskot­ta­vina.

Mies myönsi olleensa agg­res­sii­vi­nen ja toi­vo­neensa naisen louk­kaa­van itsensä, mutta kiisti uhan­neensa tätä.

Oikeuden mukaan miehen esittämää vaih­toeh­toista tapah­tu­man­kul­kua ei voitu sulkea pois riit­tä­vällä var­muu­della.

Pelkkä pahan tapah­tu­mi­sen toi­vo­mi­nen ei myöskään täyttänyt laittoman uhkauksen tun­nus­mer­kis­töä.

Kärä­jäoi­keus hylkäsi kaksi puhe­li­messa esi­tet­tyi­hin uhkauk­siin perus­tu­nutta syytettä.

Kir­jal­li­set uhkaukset kat­sot­tiin rikok­siksi

Tammikuun ja helmikuun säh­kö­pos­ti­vies­tit olivat kärä­jäoi­keu­den mukaan erittäin viha­mie­li­siä ja agg­res­sii­vi­sia.

Vies­teistä välittyi miehen halu kostaa ja toive siitä, että naiselle tapah­tuisi jotain pahaa.

Kotiin ja ovelle tule­mi­sella uhattiin yhtey­dessä, jossa käy­tet­tiin väki­val­taa ihan­noi­vaa kieltä.

Oikeuden mukaan vies­teistä ei välit­ty­nyt kuvaa ystä­väl­lis­mie­li­sestä vie­rai­lusta tai asial­li­sen kes­kus­te­luyh­tey­den luo­mi­sesta.

Naisella oli perus­teltu syy pelätä tur­val­li­suu­tensa ja koti­rau­hansa olevan vaarassa.

Miehen kat­sot­tiin syyl­lis­ty­neen kahteen lait­to­maan uhkauk­seen.

Lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mista ei pidetty tahal­li­sena

Kärä­jäoi­keu­den mukaan nainen oli mah­dol­li­sesti itse soittanut miehelle elokuussa 2025 ja ottanut esille velkojen sovit­te­le­mi­sen.

Lähes­ty­mis­kiel­lon aikana lähe­te­tyillä vies­teillä oli yhteys tähän kes­kus­te­luun.

Oikeus katsoi, etteivät miehen säh­kö­pos­tit olleet objek­tii­vi­sesti arvioi­tuina vält­tä­mät­tö­miä.

Naisen aikai­sem­man yhtey­de­no­ton perus­teella miehelle oli kuitenkin voinut muodostua perus­teltu käsitys siitä, että nainen halusi kes­kus­tella velka-asian sovit­te­lusta.

Viestien ei myöskään katsottu olleen häi­rin­tä­tar­koi­tuk­sessa lähe­tet­tyjä.

Mies ei rikkonut lähes­ty­mis­kiel­toa tahal­li­sesti, joten syyte hylättiin.

Kolme kuudesta syyt­teestä hylättiin

Kärä­jäoi­keus hyväksyi syytteet kun­nian­louk­kauk­sesta ja kahdesta lait­to­masta uhkauk­sesta.

Kaksi muuta laitonta uhkausta ja lähes­ty­mis­kiel­lon rik­ko­mi­nen hylättiin.

Oikeus piti laittomia uhkauksia miehen syyksi luetuista rikok­sista vaka­vim­pina.

Ran­gais­tuk­sen määrässä huo­mioi­tiin uhkausten laatu ja vakavuus sekä se, ettei kysymys ollut välit­tö­mästä väki­val­lan uhasta.

Kor­vauk­sia mää­rät­tiin 1 500 euroa

Naiselle mää­rät­tiin kun­nian­louk­kauk­sen aiheut­ta­masta kär­si­myk­sestä 1 000 euroa.

Kärä­jäoi­keus huomioi kir­joi­tuk­sen olleen jul­ki­sesti näh­tä­villä vain lyhyen ajan, koska mies poisti sen oma-aloit­tei­sesti.

Kirjoitus oli voinut tulla ainakin satojen ihmisten tietoon.

Kahdesta lait­to­masta uhkauk­sesta mää­rät­tiin yhteensä 500 euroa kär­si­mys­kor­vausta.

Miehen on siten mak­set­tava naiselle kor­vauk­sia yhteensä 1 500 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen.

Mies sai 1 300 euron sakot

Lapin kärä­jäoi­keus tuomitsi 51-vuotiaan miehen kun­nian­louk­kauk­sesta ja kahdesta lait­to­masta uhkauk­sesta yhteiseen 50 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen.

Päi­vä­sa­kon rahamäärä oli 26 euroa, joten sakkojen koko­nais­mää­räksi tuli 1 300 euroa.

Lisäksi mies vel­voi­tet­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vaa­maan 25 euroa todis­te­lu­kus­tan­nuk­sia.

Miehen on myös kor­vat­tava valtiolle naisen avustajan palk­kioita yhteensä 2 334,30 euroa kor­koi­neen.

Miehen vaatimus omien oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­jensa osit­tai­sesta kor­vaa­mi­sesta hylättiin.