Etelä-Poh­jan­maan kärä­jäoi­keus käsitteli törkeää rat­ti­juo­pu­musta, joka tapahtui Sei­nä­joella 1. maa­lis­kuuta. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati 16-vuo­tiaalle tytölle ran­gais­tusta

Rikok­sesta epäiltiin 16-vuotiasta tyttöä.

Syyttäjä vaati hänelle ran­gais­tusta nuorena henkilönä tehdystä törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta.

Lisäksi syyttäjä vaati tyttöä kor­vaa­maan valtiolle 45 euroa päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­sia.

Mopoautoa kul­je­tet­tiin yöaikaan

Syyttäjän mukaan tyttö kuljetti kevyttä neli­pyö­rää eli mopoautoa.

Ajaminen tapahtui yleisellä tiellä yöaikaan.

Tytön veren alko­ho­li­pi­toi­suus oli ajon jälkeen 1,37 promillea.

Syyttäjä katsoi olo­suh­tei­den olleen sellaiset, että ajaminen oli omiaan aiheut­ta­maan vaaraa toisen tur­val­li­suu­delle.

Tyttö tunnusti ajaneensa päih­ty­neenä

Tyttö myönsi mene­tel­leensä syyt­teessä kuvatulla tavalla.

Hän tunnusti kul­jet­ta­neensa mopoautoa syyt­teessä ilmoi­te­tussa huma­la­ti­lassa.

Oikeu­dessa esi­tet­tiin kir­jal­li­sina todis­teina veri­koe­lau­sunto ja Etelä-Poh­jan­maan hyvin­voin­tia­lueen lasku.

Veri­koe­lau­sunto tuki tun­nus­tusta

Kärä­jäoi­keus piti tytön tun­nus­tusta luo­tet­ta­vana.

Oikeuden mukaan tun­nus­tuk­sen oikeel­li­suutta ei ollut syytä epäillä.

Veri­koe­lau­sunto tuki tytön ker­to­musta ja osoitti hänen verensä alko­ho­li­pi­toi­suu­den.

Kärä­jäoi­keus katsoi törkeää rat­ti­juo­pu­musta koskeneen syytteen näy­te­tyksi toteen.

Törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta määrätään yleensä vankeutta

Kärä­jäoi­keus totesi, että törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta seuraa oikeus­käy­tän­nössä läh­tö­koh­tai­sesti van­keus­ran­gais­tus.

Tyttö oli kuitenkin tehnyt rikoksen alle 18-vuotiaana, joten ran­gais­tusta mää­rät­täessä sovel­let­tiin lie­ven­net­tyä ran­gais­tu­sas­teik­koa.

Oikeuden mukaan alle 21-vuotiaan rikok­sen­te­ki­jän seu­raa­musta on arvioi­tava taval­lista koko­nais­val­tai­sem­min.

Nuo­ruu­delle voidaan antaa mer­ki­tystä eri­tyi­sesti arvioi­taessa sak­ko­ran­gais­tuk­sen ja ehdol­li­sen vankeuden välillä.

Ajonopeus jäi hil­jai­seksi

Kärä­jäoi­keus huomioi tytön kul­jet­ta­neen mopoautoa hil­jai­sella nopeu­della.

Tyttöä ei ollut aikai­sem­min tuomittu rikok­sista.

Hän ilmoitti katuvansa tekoaan ja olevansa tapah­tu­neesta pahoil­laan.

Tyttö kertoi oppi­neensa tapah­tu­neesta eikä aikonut toimia enää samalla tavalla.

Seu­raa­mus­sel­vi­tyk­sessä ei ilmennyt riko­sak­tii­vi­suutta

Tytöstä oli laadittu nuoren seu­raa­mus­sel­vi­tys.

Sel­vi­tyk­sessä ei ilmennyt riko­sak­tii­vista käyt­täy­ty­mistä.

Kärä­jäoi­keus arvioi tytön iän, aikai­sem­man rikok­set­to­muu­den, ajo­no­peu­den, katumisen ja seu­raa­mus­sel­vi­tyk­sen vai­kut­ta­neen ran­gais­tus­la­jin valintaan.

Oikeus katsoi rikoksen olevan näissä olo­suh­teissa sovi­tet­ta­vissa sak­ko­ran­gais­tuk­sella.

Tyttö sai 360 euron sakot

Kärä­jäoi­keus tuomitsi tytön nuorena henkilönä tehdystä törkeästä rat­ti­juo­pu­muk­sesta 60 päi­vä­sak­koon.

Päi­vä­sa­kon rahamäärä oli kuusi euroa, joten sakkojen koko­nais­mää­räksi tuli 360 euroa.

Lisäksi tyttö vel­voi­tet­tiin kor­vaa­maan valtiolle 45 euroa päih­de­tut­ki­mus­kus­tan­nuk­sia.