Varsinais-Suomen kärä­jäoi­keus ratkaisi Turussa tapah­tu­neen ryöstön, jossa uhria lyötiin päähän jakoa­vai­mella, pihdeillä ja lasi­pul­lolla. Väki­val­lan ja tap­pa­mi­suh­kaus­ten jälkeen uhrilta vietiin muun muassa puhelin ja sen tunnukset. Uhrin mukaan hän pääsi pake­ne­maan vasta kaupassa.

Teko tapahtui 8.–9. hel­mi­kuuta 2025. Nykyisin 24-vuotias syytetty myönsi pahoin­pi­te­lyn, varkauden, laittoman uhkauksen ja mak­su­vä­li­ne­pe­tok­sen, mutta kiisti syyl­lis­ty­neensä ryöstöön.

Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa syyskuun lop­pu­puo­lella.

Pään haavat jou­dut­tiin ompe­le­maan

Syyttäjän mukaan tekijä löi uhria jakoa­vai­mella pos­ki­pää­hän, kahdesti pihdeillä päähän ja kerran lasi­pul­lolla ohimon tai pään alueelle. Uhria uhattiin tap­pa­mi­sella ja puu­kot­ta­mi­sella.

Uhrin taka­rai­voon tuli neljän ja yhden sent­ti­met­rin pituiset ver­ta­vuo­ta­vat haavat, jotka jou­dut­tiin ompe­le­maan. Lisäksi hänelle aiheutui mustelma ja kuhmu ohimoon, haavaumia ja punoi­tusta kasvoihin sekä lievä aivovamma.

Uhri kertoi väki­val­lan jatkuneen muutaman tunnin ajan yhden aamu­päi­vän aikana. Hän pelkäsi, ettei selviäisi tilan­teesta. Tapah­tu­neen jälkeen yksin oleminen oli ollut vaikeaa, ja kokemus oli rajoit­ta­nut hänen sosiaa­lista elämäänsä.

Puhelimen mukana vietiin tunnukset

Syytteen mukaan uhrilta otettiin noin 800 euron arvoinen iPhone 12, säh­kö­tu­pakka, hen­ki­lö­to­dis­tus sekä puhelimen ja säh­köis­ten pal­ve­lu­jen tunnuksia. Uhrin varoista siir­ret­tiin 50 euroa, jotka tekijä nosti itselleen.

Uhri kertoi luo­pu­neensa omai­suu­des­taan väki­val­lan pelossa. Hänen mukaansa tekijä otti puhelimen hänen kädestään samassa yhtey­dessä väki­val­lan kanssa. Hänelle oli näytetty ”kaapin paikka”, eikä hän enää uskal­ta­nut toimia toisin kuin vaa­dit­tiin.

Puhelin löytyi myöhemmin syytetyn hallusta, ja se saatiin takaisin. Muu anastettu omaisuus jäi kateisiin.

Oikeus ei erottanut väki­val­taa anas­ta­mi­sesta

Syyttäjä vaati ensi­si­jai­sesti ran­gais­tusta ryöstöstä. Tois­si­jai­sia syytteitä olivat pahoin­pi­tely, varkaus, laiton uhkaus ja mak­su­vä­li­ne­pe­tos.

Syytetty myönsi tois­si­jai­set rikokset, mutta kiisti väki­val­lan ja uhkausten liit­ty­neen omai­suu­den anas­ta­mi­seen. Hän pyysi tun­nus­tuk­sensa huomioon ottamista ran­gais­tusta lie­ven­tä­vänä seikkana.

Kärä­jäoi­keus piti uhrin ker­to­musta uskot­ta­vana. Lääkärin havainnot sopivat kuvattuun väki­val­taan, ja valo­ku­vissa uhrin hiukset olivat taka­rai­volta veressä. Myös uhrin puhelimen löy­ty­mi­nen syy­te­tyltä tuki tapah­tu­ma­ker­to­musta.

Syytetty ei antanut omaa ker­to­musta, joka olisi tukenut väitettä tekojen eril­li­syy­destä. Oikeus katsoi, että väki­val­taa ja sen uhkaa oli käytetty nime­no­maan omai­suu­den anas­ta­mi­seen. Teko täytti ryöstön tun­nus­mer­kis­tön.

Ryöstöstä ehdotonta vankeutta ja yli 3 000 euroa uhrille

Kärä­jäoi­keus tuomitsi 24-vuotiaan ryöstöstä seit­se­mäksi kuu­kau­deksi ehdot­to­maan van­keu­teen. Kaksi aiempaa tuomiota otettiin ran­gais­tusta alen­ta­vina huomioon, koska rikos olisi voitu ratkaista niiden yhtey­dessä.

Ran­gais­tuk­sessa huo­mioi­ta­viksi vapau­den­me­ne­ty­sa­joiksi mer­kit­tiin 21.–23. hel­mi­kuuta 2025 sekä 9.–10. syyskuuta.

Syyttäjä vaati lisäksi kahden aiemman ehdol­li­sen van­keus­ran­gais­tuk­sen mää­rää­mistä täy­tän­töön. Syytetty vastusti vaa­ti­musta, koska koeajat olivat teko­het­kellä lähellä päät­ty­mis­tään. Oikeus hylkäsi vaa­ti­muk­sen. Lyhyiden ehdol­lis­ten ran­gais­tus­ten osit­tai­sella täy­tän­töön­pa­nolla ei olisi ollut käy­tän­nössä juuri vai­ku­tusta koko­nais­ran­gais­tuk­seen.

Tuomittu vel­voi­tet­tiin maksamaan uhrille 1 500 euroa tila­päi­sestä haitasta, 1 500 euroa kär­si­myk­sestä ja 73 euroa talou­del­li­sesta vahin­gosta. Yhteensä 3 073 euron kor­vauk­sille mää­rät­tiin vii­väs­tys­korko 9. hel­mi­kuuta 2025 alkaen.

Lisäksi mak­set­ta­vaksi tuli 80 euron riko­suh­ri­maksu ja valtiolle takaisin 2 646,80 euroa uhrin avustajan kuluja vii­väs­tys­kor­koi­neen kuukauden kuluttua tuomion anta­mi­sesta. Tuomitun oman puo­lus­ta­jan 2 259 euron palkkio jäi valtion mak­set­ta­vaksi.