Sata­kun­nan kärä­jäoi­keus ratkaisi soti­las­ri­ko­sa­sian, jossa aliup­see­riop­pi­laat mää­rät­tiin kir­joit­ta­maan vapaa-ajallaan essee auki jääneestä sii­vous­ko­me­ron ovesta. Kan­kaan­päässä tapah­tu­nee­seen koko­nai­suu­teen kuului myös tuvan asuk­kai­den nöy­ryyt­tä­mistä sekä hen­ki­lö­kun­taan koh­dis­tu­nutta sek­sis­tistä ja rasis­tista puhetta.

Tapah­tu­mat ajoit­tui­vat Porin prikaatin rake­tin­hei­tin­pat­te­rin kou­lu­tus­haa­ra­jak­solle 17. hel­mi­kuuta–28. maa­lis­kuuta 2025. Vastaajia oli neljä. Nykyisin 21- ja 22-vuotiaat vastaajat olivat tekoai­kaan upsee­ri­ko­ke­laita, nykyisin 23- ja 21-vuotiaat ali­ker­sant­teja. Kärä­jäoi­keus antoi tuomionsa lokakuun alussa.

Auki jäänyt ovi muuttui vapaa-ajan kir­joi­tus­teh­tä­väksi

Nuorempi upsee­ri­ko­ke­las oli käskenyt yhden tuvan aliup­see­riop­pi­laita kir­joit­ta­maan 200 sanan esseen siitä, miksi sii­vous­ko­me­ron ovi oli jäänyt auki. Käsky annettiin hieman ennen vapaa-ajan alkua, ja tekstit piti palauttaa samana iltana koke­las­tu­paan.

Sii­vous­ko­mero ei edes kuulunut kyseisen tuvan sii­vou­sa­luee­seen. Kokelas myönsi essee­teh­tä­vän antamisen, mutta kiisti syyl­lis­ty­neensä rikokseen.

Oikeus piti useiden yhden­mu­kais­ten ker­to­mus­ten perus­teella sel­vi­tet­tynä, että kyse oli käskyyn perus­tu­vasta, pal­ve­luk­seen ja kou­lu­tuk­seen kuu­lu­mat­to­man työn teet­tä­mi­sestä. Menettely täytti esi­mie­sa­se­man vää­rin­käyt­tä­mi­sen tun­nus­mer­kis­tön.

Tuvan hauk­ku­mi­nen ei ollut vain kes­ki­näistä kilpailua

Syyttäjän mukaan kahta kokelasta ja vanhempaa ali­ker­sant­tia yhdisti myös tuvan asuk­kai­siin koh­dis­tu­nut hal­ven­tava puhe. Tupaa oli kuvattu muita huo­nom­maksi ja verrattu sen esi­mie­hiin alen­ta­vasti muiden varus­mies­ten kuullen.

Vanhempi kokelas vetosi tupien väliseen kil­pai­luun ja sanoi puhu­neensa esi­mer­kiksi siitä, mikä tupa oli nopein tai hitain. Hän kiisti var­si­nai­sen mol­laa­mi­sen. Nuorempi kokelas kiisti itse puhu­neensa tuvasta hal­ven­ta­vasti. Vanhempi ali­ker­santti kiisti syytteet eikä muistanut ver­ran­neensa tupaa sen esi­mie­hiin.

Todis­ta­jien mukaan kokelaat olivat kuitenkin hauk­ku­neet tupaa tois­tu­vasti ja jul­ki­sesti. Puhetapa oli tarttunut muihinkin, ja tuvan väkeä oli alettu pitää muita huo­nom­pana. Oikeus piti koke­lai­den puheita objek­tii­vi­sesti arvioiden nöy­ryyt­tä­vinä ja luki ne esi­mie­sa­se­man vää­rin­käyt­tä­mi­seksi.

Ali­ker­san­tin osal­li­suu­desta ei sen sijaan ollut riittävän yksi­löi­tyä näyttöä. Hänen osaltaan sekä esi­mie­sa­se­man vää­rin­käyt­tä­mistä koskeva syyte, että vaih­toeh­toi­nen pal­ve­lus­ri­kos­syyte hylättiin.

Pun­ner­ruk­sista ja sii­vous­pal­ve­luk­sesta syytteet hylättiin

Vanhempaa kokelasta syy­tet­tiin myös yli­mää­räi­sen sii­vous­pal­ve­luk­sen mää­rää­mi­sestä vapaa-ajalle. Hän kertoi nou­dat­ta­neensa paikalla olleen ammat­ti­so­ti­laan käskyä.

Todis­ta­jien ker­to­muk­sista jäi epä­sel­väksi, oliko kokelas todella saanut tällaisen käskyn. Oikeus katsoi jääneen näyt­tä­mättä, että hän olisi ainakaan tahallaan teettänyt pal­ve­luk­seen kuu­lu­ma­tonta työtä, ja hylkäsi tämän osan syyt­teestä.

Molemmat kokelaat myönsivät pun­ner­ta­neensa varus­mies­ten kanssa ilta­vah­vuus­las­ken­nan yhtey­dessä, mutta kertoivat toiminnan olleen vapaaeh­toista ja lähteneen varus­mies­ten aloit­teesta. Osal­lis­tu­matta jät­tä­mi­sestä ei heidän mukaansa rangaistu.

Muulla näytöllä ei osoitettu, etteivät alaiset olisi voineet kiel­täy­tyä. Myös pun­ner­ruk­sia koskeneet syytteet hylättiin.

Nais­so­ti­laista tehtiin sek­sis­ti­siä lis­tauk­sia

Kaksi kokelasta ja vanhempi ali­ker­santti saivat vastata myös hen­ki­lö­kun­taan kuu­lu­neita nais­so­ti­laita kos­ke­neista puheista. Naisia kom­men­toi­tiin sek­suaa­lis­sä­vyt­tei­sesti muiden varus­mies­ten kuullen. Ilta­vah­vuus­las­ken­nan yhtey­dessä pelattiin myös ”fuck, marry, kill” -peliä, jossa nais­so­ti­laita sijoi­tet­tiin eri kate­go­rioi­hin.

Nuorempi kokelas oli vas­tauk­ses­saan myöntänyt pelan­neensa peliä, mutta kiisti menet­te­lyn rikol­li­suu­den. Oikeu­dessa kuultuna hän kertoi olleensa vain paikalla. Vanhempi kokelas kiisti olleensa mukana syyt­teessä kuva­tuissa tapah­tu­missa. Vanhempi ali­ker­santti kiisti rikoksen eikä muistanut väi­tet­tyjä puheita.

Oikeus piti todis­ta­jien ker­to­muk­sia joh­don­mu­kai­sina ja yhden­suun­tai­sina. Se katsoi kaikkien kolmen mene­tel­leen syyt­teessä kuvatulla tavalla ja rikkoneen yleisen pal­ve­lu­soh­je­sään­nön mää­räyk­siä. Menettely luettiin pal­ve­lus­ri­kok­seksi.

Vanhempi ali­ker­santti syyl­lis­tyi lisäksi eril­li­seen pal­ve­lus­ri­kok­seen hal­ven­ta­malla kertaavaa kou­lu­tusta saanutta ryhmää ja esit­tä­mällä nais­puo­li­selle ali­ker­san­tille tämän suku­puo­leen perus­tu­via sii­vous­kom­ment­teja. Hän myönsi viimeksi mainitut puheet, mutta sanoi tar­koit­ta­neensa ne vitsiksi. Oikeus katsoi silti pal­ve­lus­mää­räys­ten rik­kou­tu­neen. Myös ryhmän nimittely ”vam­mais­ten ryhmäksi” näy­tet­tiin todis­ta­jien ker­to­muk­silla.

Kou­lut­taja sai rasis­ti­sista puheista tiedon palaut­teen kautta

Kaikkia neljää vastaajaa syy­tet­tiin sopi­mus­so­ti­laana toimineen kersantin rasis­ti­sesta hal­ven­ta­mi­sesta. Puheisiin kuului nimit­te­lyä sekä banaa­nei­hin, metsään ja paluuseen muualle viit­taa­via kom­ment­teja. Niitä esi­tet­tiin muiden varus­mies­ten kuullen.

Kersantti kertoi saaneensa asiasta tiedon yksikön pääl­li­költä varus­mies­pa­laut­teen perus­teella. Kas­vo­tus­ten vastaajat olivat käyt­täy­ty­neet nor­maa­listi. Puheet aiheut­ti­vat hänelle stressiä siitä, olivatko ne vai­kut­ta­neet muiden varus­mies­ten käsi­tyk­seen hänestä.

Vanhempi kokelas kiisti osal­lis­tu­neensa rasis­ti­seen puheeseen. Nuorempi kokelas myönsi yhden banaa­ni­kom­men­tin ja keho­tuk­sen palata metsään, mutta sanoi jäl­kim­mäi­sen tar­koit­ta­neen palaa­mista har­joi­tuk­seen. Hän kiisti rasis­ti­sen tai hal­ven­ta­van kie­len­käy­tön. Vanhempi ali­ker­santti vetosi muis­ta­mat­to­muu­teen. Nuorempi ali­ker­santti oli esi­tut­kin­nassa kiistänyt nimit­te­lyn, eikä saapunut oikeuden istuntoon.

Todis­ta­jat olivat kuulleet eri tilan­teita, mutta oikeus piti heidän ker­to­muk­siaan joh­don­mu­kai­sina ja toisiaan tukevina. Kaikkien neljän kat­sot­tiin käyt­tä­neen ker­san­tista rasis­ti­sia ja hal­ven­ta­via ilmaisuja. Samasta menet­te­lystä luettiin syyksi kun­nian­louk­kaus ja pal­ve­lus­ri­kos.

Sen sijaan väite hal­ven­ta­mi­sesta yksikön kuu­lu­tus­jär­jes­tel­män kautta jäi näyt­tä­mättä.

Neljälle päi­vä­sak­koja ja yhteinen kor­vaus­vas­tuu

Esseen määrännyt, nykyisin 21-vuotias kokelas tuo­mit­tiin esi­mie­sa­se­man vää­rin­käyt­tä­mi­sestä, kun­nian­louk­kauk­sesta ja kahdesta pal­ve­lus­ri­kok­sesta 60 päi­vä­sak­koon. Päi­vä­sa­kon määrä on 35 euroa, joten sakkoja kertyy 2 100 euroa.

Nykyisin 22-vuotias kokelas tuo­mit­tiin samoista rikos­ni­mik­keistä 60 päi­vä­sak­koon. Hänen päi­vä­sak­konsa on 25 euroa ja sakkojen yhteis­määrä 1 500 euroa.

Nykyisin 23-vuotias ali­ker­santti tuo­mit­tiin kun­nian­louk­kauk­sesta ja kolmesta pal­ve­lus­ri­kok­sesta 50 päi­vä­sak­koon. Kuuden euron päi­vä­sa­kolla mak­set­ta­vaa on 300 euroa. Nykyisin 21-vuotias ali­ker­santti puo­les­taan sai kun­nian­louk­kauk­sesta ja pal­ve­lus­ri­kok­sesta 40 päi­vä­sak­koa, joiden yhteis­määrä on kuuden euron päi­vä­sa­kolla 240 euroa.

Jokaisen on mak­set­tava erikseen 80 euron riko­suh­ri­maksu. Lisäksi he korvaavat yhteis­vas­tuul­li­sesti valtiolle 88,10 euron todis­te­lu­kus­tan­nuk­set.

Ker­san­tille mää­rät­tiin yhteis­vas­tuul­li­sesti mak­set­ta­vaksi 1 400 euroa kär­si­mys­kor­vausta vii­väs­tys­kor­koi­neen 28. maa­lis­kuuta 2025 alkaen. Vaadittu korvaus oli 1 900 euroa. Lisäksi vastaajat korvaavat yhteis­vas­tuul­li­sesti hänen 3 879,20 euron oikeu­den­käyn­ti­ku­lunsa vii­väs­tys­kor­koi­neen kuukauden kuluttua ratkaisun anta­mi­sesta.

Kolme vastaajaa vaati vastuun jakamista oman menet­te­lynsä moi­tit­ta­vuu­den mukaan. Oikeus katsoi kaikkien osal­lis­tu­neen vahingon aiheut­ta­mi­seen yhtä­läi­sesti. Heidän kes­ki­näi­sessä suh­tees­saan jokaisen osuudeksi vah­vis­tet­tiin 350 euroa kär­si­mys­kor­vauk­sesta ja 969,80 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luista. Tämä ei poista yhteis­vas­tuuta ker­sant­tia kohtaan.

Vanhemman kokelaan vaatimus omien oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­jensa kor­vaa­mi­sesta valtion varoista hylättiin.