Kymen­laak­son kärä­jäoi­keu­dessa käsi­tel­tiin tiistaina 30. kesäkuuta tapausta, jossa nais­puo­li­nen ulo­sot­to­vi­ra­no­mai­nen joutui tekoai­kaan 43-vuotiaan kan­ta­suo­ma­lai­sen naisen vai­noa­maksi Kotkassa.

Naista epäiltiin vai­noa­mi­sen lisäksi alkuun myös hai­tan­teosta vir­ka­mie­helle sekä kun­nian­louk­kauk­sesta, mutta syyttäjä perui kahden jäl­kim­mäi­sen syytteet pää­kä­sit­te­lyssä, koska syyttäjä ei saanut haas­tet­tua naista mää­räa­jassa, vaan vasta 21.5.2026. Syyttäjän syy­teoi­keus täten ehti vanhentua.

Syyttäjän mukaan nainen oli 12.2.2024 – 26.3.2024 välisenä aikana tois­tu­vasti uhannut, ottanut yhteyttä tai muuten näihin rin­nas­tet­ta­valla tavalla oikeu­det­to­masti vainonnut ulo­sot­to­tar­kas­ta­jaa siten, että menettely on ollut omiaan aiheut­ta­maan tar­kas­ta­jalle pelkoa ja ahdis­tusta. Kärä­jäoi­keus yhtyi syyttäjän näke­myk­seen.

Nainen oli lähet­tä­nyt vas­taa­valle ulo­sot­to­mie­hel­leen säh­kö­pos­ti­vies­tejä seu­raa­vasti:

– 12.2.2024 käskenyt ulo­sot­to­tar­kas­ta­jaa perumaan palkan ulos­mit­tauk­sen ja tie­dus­tel­lut ”tuottaako se mak­su­so­pi­mus sinulle liikaa työtä?”

– 19.2.2024 tie­dus­tel­lut, mikä tämän ongelma on ja tekeekö tar­kas­taja kaiken ihan vain kiu­sa­tak­seen ihmisiä, todennut tar­kas­ta­jan mokanneen jo, ilmaissut tämän olevan surkea työssään ja että tar­kas­ta­jan tulisi saada potkut, ilmoit­ta­nut aikovansa valittaa tar­kas­ta­jasta eteenpäin, kun tämän kanssa ei mikään onnistu, todennut ettei tar­kas­taja hallitse työtään, kir­joit­ta­nut nark­ka­rin­kin osaavan tar­kas­ta­jan työn tätä paremmin sekä ilmaissut jatkoa tulevan vielä.

– 20.2.2024 vaatinut tar­kas­ta­jalta tämän esimiehen yhteys­tie­toja ja väittänyt tar­kas­ta­jan viimeksi venyt­tä­neen tietoa pari päivää.

– 21.2.2024 kir­joit­ta­nut tar­kas­ta­jan mokanneen sen palk­ka­ju­tun ja todennut tämän mokai­le­van joka kään­teessä.

– 11.3.2024 tie­dus­tel­lut missä se mak­su­kielto oikein on ja kertonut tekevänsä.

Nainen tunnusti esi­tut­kin­nassa lähet­tä­neensä kir­jal­li­sena todis­teena esitetyt säh­kö­pos­ti­vies­tit tar­kas­ta­jalle.

Tar­kas­ta­jan esimies lähetti säh­kö­pos­tia – Meno vain yltyi.

Lisäksi syyttäjän haas­te­ha­ke­muk­sesta selviää, että ulo­sot­to­tar­kas­taja toimitti naiselle esi­mie­hensä yhteys­tie­dot 21.2.2024 ja tar­kas­ta­jan esimies toimitti naiselle samana päivänä säh­kö­pos­tin, jossa hän ilmaisi naisen tar­kas­ta­jalle toi­mit­ta­mien viestien olleen sisäl­löl­tään epäa­sial­li­sia ja todennut, että naisen menet­te­lystä tehdään riko­sil­moi­tus, mikäli tämän menettely täyttää jonkin rikoksen tun­nus­mer­kis­tön. Viestissä oli lisäksi ilmoi­tettu, ettei ulo­sot­to­mies tule vas­taa­maan naisen epäa­sial­li­siin vies­tei­hin ja pyydetty naista käyt­täy­ty­mään asial­li­sesta myös ulo­sot­toa­sioi­taan hoitavaa vastaavaa ulo­sot­to­miestä kohtaan. Nämä toimet eivät ole hil­lin­neet naisen menet­te­lyä, vaan tämä on jatkanut tar­kas­ta­jan oikeu­de­tonta vai­noa­mista entistä aktii­vi­sem­min. Naisen vastaava ulo­sot­to­tar­kas­taja vaih­det­tiin ja tar­kas­taja ilmoitti asiasta naiselle 26.3.2024.

Kärä­jäoi­keus katsoi, että kir­jal­li­sena todis­teena olevien vastaajan asia­no­mis­ta­jalle lähet­tä­mi­sen säh­kö­pos­ti­vies­tien perus­teella tämä on syyt­teessä tar­koi­te­tun ajan­jak­son ajan tois­tu­vasti uhannut, ottanut yhteyttä tai muuten näihin rin­nas­tet­ta­valla tavalla oikeu­det­to­masti vainonnut ulo­sot­to­tar­kas­ta­jaa siten, että menettely on myös viestien laatu ja määrä huomioon ottaen ollut omiaan aiheut­ta­maan asia­no­mis­ta­jassa pelkoa ja ahdis­tusta.

Kärä­jäoi­keus myös totesi, ettei tar­kas­ta­jan esimiehen lähettämä viesti hillinnyt vastaajan menet­te­lyä, vaan tämän toiminta on muuttunut entistä aktii­vi­sem­maksi ja se on lopulta johtanut vastaajan vastaavan ulo­sot­to­tar­kas­ta­jan vaih­ta­mi­seen, mikä korostaa vastaajan menet­te­lyn tahal­li­suutta. Hän on esi­tut­kin­nas­sa­kin tun­nus­ta­nut, että hän on alkanut tar­koi­tuk­sel­li­sesti ilkei­le­mään saa­dak­seen toisen ulo­sot­to­mie­hen hoitamaan asioitaan.

Tuomiona ehdol­li­nen van­keus­ran­gais­tus.

Kärä­jäoi­keus tuomitsi naiselle 145 päivän van­keus­ran­gais­tuk­sen, joka suo­ri­te­taan ehdol­li­sena. Koeaika päättyy 30.6.2028.

Ehdol­li­nen ran­gais­tus voidaan määrätä pan­ta­vaksi täy­tän­töön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdot­to­maan van­keu­teen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päät­ty­mi­sestä.

Lisäksi nainen mää­rät­tiin suo­rit­ta­maan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu sekä kor­vaa­maan valtiolle todis­te­lu­kus­tan­nuk­set 66,67 euroa.

Kärä­jäoi­keu­den asia­kir­joista ei selviä, onko nainen valit­ta­nut tuo­mios­taan. Mikäli nainen ei ole valit­ta­nut, on tuomio lain­voi­mai­nen.