Pohjois-Karjalan kärä­jäoi­keus käsitteli elokuussa lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mista ja vam­man­tuot­ta­musta. Teot tapah­tui­vat Joensuun Enossa 23. huh­ti­kuuta 2024. Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion elokuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta kahdesta rikok­sesta

Rikok­sista epäiltiin 39-vuotiasta miestä, joka oli teko­het­kellä 36-vuotias.

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta ja vam­man­tuot­ta­muk­sesta.

Lisäksi syyttäjä vaati häntä maksamaan valtiolle 40 euron riko­suh­ri­mak­sun ja kor­vaa­maan 20 euroa lää­kä­rin­to­dis­tuk­sen lunas­ta­mi­sesta.

Syyttäjän mukaan mies lähti paket­tiau­tolla kaup­pa­liik­keen pysä­köin­tia­lueelta ja aikoi kääntyä vasem­malle Nis­kan­tielle. Pysä­köin­tia­lueelta pois­tu­mi­nen edellytti Nis­kan­tien suun­tai­sesti kulkevan jal­ka­käy­tä­vän ylit­tä­mistä.

Mies ei väistänyt jal­ka­käy­tä­vällä kävel­lyttä 80-vuotiasta naista, vaan törmäsi tähän.

Nainen kaatui ja joutui paket­tiau­ton ylia­ja­maksi.

Nainen sai useita murtumia ja joutui pitkäksi aikaa sai­raa­laan

Törmäys aiheutti naiselle kipua, mustelman kasvoihin sekä haavoja ylä­huu­leen, suun sisälle ja vasempaan jal­ka­te­rään.

Hänen vasem­masta nil­kas­taan murtuivat sisä- ja ulko­keh­räs­luu. Lisäksi molempien jalkojen jal­ka­pöy­tiin ja oikean käden käm­men­luu­hun tuli murtumia.

Vasemman nilkan murtuma vaati leik­kaus­hoi­toa. Nainen joutui olemaan vam­mo­jensa vuoksi sai­raa­la­hoi­dossa puo­len­toista kuukauden ajan.

Syyttäjän mukaan kul­jet­taja laiminlöi lii­ken­ne­sään­tö­jen sekä olo­suh­tei­den edel­lyt­tä­män huo­lel­li­suu­den ja varo­vai­suu­den. Menettely oli omiaan aiheut­ta­maan vähäistä suurempaa vaaraa toisen tur­val­li­suu­delle ja johti vakavaan louk­kaan­tu­mi­seen.

Mies piti tapah­tu­nutta vahinkona

Mies tunnusti tapah­tu­mien kulun, mutta kiisti syyl­lis­ty­neensä rikoksiin.

Hänen mukaansa hän oli toiminut tilan­teessa huo­lel­li­sesti. Mies kertoi lähes­ty­neensä risteystä hyvin hil­jai­sella, käve­ly­vauh­tia vas­tan­neella nopeu­della ja kat­so­neensa molempiin suuntiin.

Miehen mukaan kyse oli vahin­gosta eikä ran­gais­ta­vasta huo­li­mat­to­muu­desta.

Kärä­jäoi­keus katsoi tapah­tu­ma­pai­kan olleen hyvin avoin

Kärä­jäoi­keu­den mukaan törmäys ja naiselle aiheu­tu­neet vammat olivat rii­dat­to­mia. Rat­kais­ta­vaksi jäi, oliko mies toiminut huo­li­mat­to­masti vai oliko kyseessä ran­gais­ta­vuu­den ulko­puo­lelle jäävä tapaturma.

Valo­ku­vista ilmeni, että tapah­tu­ma­paikka Enon kes­kus­tassa oli hyvin avoin. Pysä­köin­tia­lueelta johtanut reitti ei kulkenut raken­nus­ten lähei­syy­dessä.

Paket­tiau­ton kul­ku­suun­nasta kat­sot­tuna oikealla oli lumi­penkka. Kärä­jäoi­keu­den mukaan se ei kui­ten­kaan voinut estää jalan­kul­ki­jan havait­se­mista, kun huo­mioi­tiin auton kul­ku­rei­tin etäisyys lumi­pen­kasta ja paket­tiau­ton korkeus.

Oikeus katsoi, ettei jal­ka­käy­tä­vää pitkin kävelleen naisen lähes­ty­mi­nen voinut tapahtua yllättäen. Kul­jet­ta­jan olisi pitänyt havaita hänet hyvissä ajoin kat­so­malla huo­lel­li­sesti molempiin suuntiin.

Paket­tiau­ton paksut A-pilarit saat­toi­vat peittää näky­vyy­den

Kärä­jäoi­keu­den mukaan ainoan mah­dol­li­sen näköes­teen muo­dos­ti­vat paket­tiau­ton paksut A-pilarit ja suuret sivu­pei­lit.

Mies kertoi itsekin kat­so­vansa paket­tiau­toa kul­jet­taes­saan yleensä useita kertoja molempiin suuntiin var­mis­taak­seen, ettei pilari peittänyt risteystä lähes­ty­vää ajoneuvoa.

Oikeuden mukaan myös tässä tilan­teessa olo­suh­teet edel­lyt­ti­vät saman­laista varo­vai­suutta.

Kärä­jäoi­keus katsoi, että mieheltä voitiin koh­tuu­della edel­lyt­tää huo­lel­li­sem­paa menet­te­lyä. Kyse ei ollut pelkästä tapa­tur­masta, vaan mies oli lai­min­lyö­nyt väis­tä­mis­vel­vol­li­suu­tensa ja toiminut huo­li­mat­to­masti.

Oikeus katsoi miehen syyl­lis­ty­neen lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­seen ja vam­man­tuot­ta­muk­seen.

Vakava ajovirhe toi 1 840 euron sakot

Kärä­jäoi­keu­den mukaan miehen menettely oli vaa­ral­lista ja johti vakaviin hen­ki­lö­va­hin­koi­hin. Rikoksia pidettiin tämän vuoksi huo­mat­ta­van vahin­gol­li­sina.

Toisaalta kyse oli selvästi het­kel­li­sestä ajo­vir­heestä, ja oikeus piti miehen syyl­li­syy­den astetta hyvin vähäisenä. Kärä­jäoi­keus katsoi tuntuvan sak­ko­ran­gais­tuk­sen riit­tä­väksi seu­raa­muk­seksi.

Mies tuo­mit­tiin lii­ken­ne­tur­val­li­suu­den vaa­ran­ta­mi­sesta ja vam­man­tuot­ta­muk­sesta yhteiseen 80 päi­vä­sa­kon ran­gais­tuk­seen.

Päi­vä­sa­kon määrä oli 23 euroa, joten sakkojen koko­nais­mää­räksi tuli 1 840 euroa.

Mies mää­rät­tiin lisäksi maksamaan valtiolle 40 euron riko­suh­ri­maksu ja kor­vaa­maan 20 euroa lää­kä­rin­to­dis­tuk­sen lunas­ta­mi­sesta.