Etelä-Savon kärä­jäoi­keus ratkaisi varo­ma­tonta käsit­te­lyä koskeneen asian, jossa mies ampui hau­li­kolla varista Ran­ta­sal­mella samaan aikaan, kun naapuri oli järvellä sou­tu­ve­neessä. Elokuun 1. päivänä 2025 sattunut tilanne johti syyt­tee­seen, mutta näyttö ampumisen vaa­ral­li­suu­desta ei riittänyt.

Nykyisin 19-vuotias mies oli ampunut kolme laukausta ohitseen len­tä­nyttä varista kohti osumatta lintuun. Veneessä ollut nainen kertoi kuul­leensa haulien ropisevan lähellään kais­li­kossa.

Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa syyskuun lop­pu­puo­lella.

Ampuja kiisti vaa­ran­ta­neensa venei­li­jän tur­val­li­suutta

Syyttäjän mukaan hauleja oli pudonnut naisen lähei­syy­teen ja aseen käyttö oli ollut omiaan vaa­ran­ta­maan tämän hengen tai terveyden. Mies kiisti syytteen. Hänen mukaansa ampuminen oli ollut olo­suh­teissa täysin tur­val­lista.

Mies kertoi havain­neensa venei­li­jän ja tien­neensä suunnat, joihin ei voinut ampua. Hän sanoi ampu­neensa talon teras­silta jyrkästi ylöspäin lentävää varista kohti. Paikalla ollut todistaja tuki pääosin hänen ker­to­mus­taan.

Nainen ei ollut nähnyt var­si­naista ampu­mis­ti­lan­netta eikä aseen piipun suuntaa. Hän ei ollut nähnyt myöskään hauleja, vaan arvio niiden putoa­mis­pai­kasta perustui ääneen.

Veneen sijainti ja haulien kantama jäivät kes­kei­siksi

Oikeu­dessa esi­tet­tiin kartta, valokuvia ja Kes­kus­ri­kos­po­lii­sin rikos­tek­ni­sen labo­ra­to­rion lausunto. Naisen oikeu­dessa kertoma veneen sijainti poikkesi kir­jal­li­siin todis­tei­siin mer­ki­tyistä paikoista. Kärä­jäoi­keus ei pitänyt hänen esit­tä­määnsä sijaintia näy­tet­tynä.

Myös ampujan sijain­nilla oli mer­ki­tystä. Oikeus katsoi hänen olleen rannassa sei­so­mi­sen sijasta talon teras­silla, josta etäisyys veneeseen oli pidempi.

Kart­ta­tie­to­jen mukaan etäisyys kiin­teis­töltä naisen alun perin mer­kit­tyyn sijain­tiin oli yli 426 metriä. Labo­ra­to­rion arvio haulien len­to­mat­kasta jäi tätä lyhyem­mäksi. Lausunto oli kuitenkin teo­reet­ti­nen, sillä tapah­tu­massa käytettyä asetta ja pat­ruu­noita ei ollut saatu tut­ki­muk­siin.

Kärä­jäoi­keu­den mukaan näyt­tä­mättä jäi, että haulit olisivat voineet yltää naisen sijain­ti­paik­kaan. Näyttöä ei saatu myöskään siitä, että mies olisi ampunut naisen suuntaan tai lähelle häntä. Oikeus katsoi lau­kaus­ten suun­tau­tu­neen jyrkästi ylöspäin.

Pelkkään ääni­ha­vain­toon liittyi oikeuden mukaan huo­mat­ta­vaa epä­var­muutta. Vesi kuljettaa ääntä tehok­kaasti, eikä asiassa osoitettu haulien pudonneen juuri naisen tar­koit­ta­maan kais­lik­koon.

Syyte hylättiin ja oikeu­sa­pu­ku­lut jäivät valtiolle

Kärä­jäoi­keus hylkäsi syytteen varo­mat­to­masta käsit­te­lystä. Se ei katsonut näy­te­tyksi, että miehen toiminta olisi kysei­sissä olo­suh­teissa aiheut­ta­nut vakavasti otettavan vahingon mah­dol­li­suu­den.

Myös vaa­ti­muk­set riko­suh­ri­mak­susta ja todis­te­lu­kus­tan­nus­ten kor­vaa­mi­sesta hylättiin. Miehen avustajan 1 950,42 euron palkkio arvon­li­sä­ve­roi­neen jäi valtion mak­set­ta­vaksi.