Etelä-Poh­jan­maan kärä­jäoi­keus ratkaisi laajan nuorten väki­val­ta­ri­kos­ju­tun, jonka vaka­vim­piin tekoihin kuului vasaralla tehty ryöstö Seinäjoen Tori­kes­kuk­sen park­ki­hal­lissa. Kaksi nuorta vei 15-vuo­tiaalta vaatteita ja laukun. Toinen hakkasi uhria vasaralla ylä­var­ta­loon, toinen löi nyrkillä päähän.

Val­von­ta­ka­me­rat tal­len­si­vat tapah­tu­mat. Oikeuden mukaan teko oli suun­ni­teltu etukäteen, ja tekijät nau­res­ke­li­vat sen jälkeen.

Vastaajat ovat nykyisin 17- ja 16-vuotiaita. Huhtikuun 10. päivänä tapah­tu­neen ryöstön aikaan molemmat olivat 16-vuotiaita. Kärä­jäoi­keus antoi tuomion syyskuun lopulla.

Vasara ei tehnyt rikos­ni­mik­keestä törkeää

Nuorempi vastaaja käytti ryöstössä vasaraa ja vanhempi nyrkkiä. Kaksikko esti uhria pois­tu­masta pitämällä kiinni ja repimällä. Tilanne päättyi uhrin päästyä pakoon.

Molemmat myönsivät ryöstön, mutta kiistivät sen törkeän teko­muo­don. Vanhempi kiisti myös suun­ni­tel­mal­li­suu­den ja vakavan väki­val­lan. Oikeus katsoi tal­len­tei­den osoit­ta­van sekä ennak­ko­suun­nit­te­lun, että voi­mak­kaan väki­val­lan. Vasaran käyttäjän osuutta pidettiin moi­tit­ta­vam­pana.

Syyttäjä luopui lop­pu­lau­sun­nos­saan vaa­ti­masta ran­gais­tusta törkeästä ryöstöstä. Oikeus viittasi kor­keim­man oikeuden lin­jauk­seen: vasaraa ei pidetä tässä rikos­sään­nök­sessä ampuma- tai teräa­see­seen rin­nas­tet­ta­vana hen­gen­vaa­ral­li­sena välineenä. Teko luettiin molempien syyksi ryöstönä, jota oikeus piti lajissaan poik­keuk­sel­li­sen vakavana.

Kenkien vieminen arvioi­tiin eril­li­senä tekona

Noin puoli tuntia ennen vasa­ra­ryös­töä nuorempi vastaaja vei toiselta nuorelta kengät Tori­kes­kuk­sella. Hän myönsi varkauden, mutta kiisti uhkail­leensa. Vanhempi vastaaja kiisti osal­lis­tu­neensa tekoon.

Äänet­tö­mällä videolla nuorempi puhui uhrille ja nosti paitaansa vyö­tä­röltä. Uhri riisui kenkänsä ja heitti ne lattialle. Nuorempi tutki myös repun, mutta palautti sen.

Oikeus katsoi nuoremman uhanneen uhria sanal­li­sesti väki­val­lalla. Vasaran näyt­tä­mi­sestä ei ollut riittävää näyttöä. Koko­nai­suutta ei pidetty niin vakavana, että teko olisi ollut ryöstö: syyksi luettiin varkaus ja laiton uhkaus.

Vanhemman vastaajan syyte hylättiin. Pelkkä vieressä sei­so­mi­nen ei oikeuden mukaan osoit­ta­nut rikos­kump­pa­nuutta, eikä hänen näytetty uhanneen uhria tai saaneen osuutta saaliista.

Myös pahoin­pi­te­lyjä koulussa ja kaup­pa­kes­kuk­sella

Molempien syyksi luettiin vappuna 2025 Idea­par­kin park­kia­lueella tehty pahoin­pi­tely. Nuorempi löi uhria kahdesti avo­käm­me­nellä poskeen ja vanhempi yllättäen nyrkillä taka­rai­voon. Tapah­tu­mien taustalla oli nuorten kes­kuu­dessa kiertänyt vää­rin­kä­si­tys uhrin toi­min­nasta.

Vastaajat kiistivät teon, mutta uhrin ja todis­ta­jien ker­to­muk­set vakuut­ti­vat oikeuden. Nuorempi tuo­mit­tiin samalta päivältä myös puu­kot­ta­mi­sella uhkaa­mi­sesta ja puukon hal­lus­sa­pi­dosta yleisellä paikalla. Hän kiisti nämäkin teot. Oikeus piti kahden todis­ta­jan esi­tut­kin­nassa kuvaamia omia teräa­se­ha­vain­toja uskot­ta­vam­pina kuin heidän oikeu­dessa esit­tä­miään seli­tyk­siä huhu­pu­heista.

Nuorempi syyl­lis­tyi lisäksi kahteen pahoin­pi­te­lyyn Sedun tiloissa. Hän tunnusti mar­ras­kuussa 2025 tapah­tu­neet kaksi nyr­ki­nis­kua toisen opis­ke­li­jan kasvoihin. Helmikuun teosta hän myönsi avo­käm­me­nellä lyömisen ja jalkaan pot­kai­se­mi­sen lievänä pahoin­pi­te­lynä, mutta oikeus katsoi hänen lyöneen uhria myös nyrkillä. Uhrin kertomus tuki taval­lista pahoin­pi­te­lyä. Myös kiistetty uhkaus siitä, että vapaa-ajalla koh­da­tessa kävisi huonosti, kat­sot­tiin näy­te­tyksi.

Vanhempi vastaaja puo­les­taan myönsi pitä­neensä jou­lu­kuussa 2025 kes­kus­tassa hal­lus­saan vii­dak­ko­veistä ja kään­tö­veistä. Hän kiisti kan­na­bik­sen hal­lus­sa­pi­don vedoten siihen, ettei hänen kan­ta­mansa reppu ollut hänen eikä hän tiennyt sen sisäl­löstä. Oikeus piti tukematta jäänyttä selitystä epäus­kot­ta­vana ja luki syyksi myös huu­mau­sai­neen käyt­tö­ri­kok­sen.

Potku maassa makaavaan uhriin oli osa törkeää pahoin­pi­te­lyä

Nuoremman syyksi luettiin myös hei­nä­kuussa 2025 kes­kus­tassa tehty törkeä pahoin­pi­tely yhdessä tun­nis­ta­matta jääneiden teki­jöi­den kanssa. Uhri kaa­det­tiin maahan ja häntä pot­kit­tiin.

Vastaaja kiisti olleensa tal­len­teella näkyvä pot­kai­sija. Tois­si­jai­sesti hän kiisti yhteisen teki­jä­vas­tuun sekä sen, että hänen potkunsa olisi osunut päähän. Oikeus tunnisti hänet videolta vaa­te­tuk­sen, olemuksen ja liik­ku­mi­sen perus­teella. Todis­ta­jan havainnot tukivat arviota, vaikka poliisin käyttämä valo­ku­va­tun­nis­tus­me­net­tely oli ollut puut­teel­li­nen.

Oikeus katsoi vastaajan pot­kais­seen voi­mak­kaasti ylä­var­ta­loon sen jälkeen, kun toinen tekijä oli pol­kais­sut uhria päähän. Hänen vastuunsa kattoi yhteisen väki­val­lan omaan potkuun asti, mutta ei myöhempää potkua hänen kään­nyt­tyään pois tilan­teesta.

Puo­lus­tus­ky­vyt­tö­män uhrin pahoin­pi­te­lyä pidettiin erityisen raakana ja julmana sekä koko­nai­suu­tena törkeänä. Uhrille tuli verta vuotava haava päähän ja veren­vuo­toa nenästä. Oikeuden mukaan vaka­vam­pien vammojen vält­tä­mi­nen oli sattumaa.

Molem­mille ehdol­lista vankeutta ja kor­vaus­vel­voit­teita

17-vuotias tuo­mit­tiin neljästä nuorena henkilönä tehdystä rikok­sesta 11 kuukauden ehdol­li­seen van­keu­teen. Koeaika päättyy 28. syyskuuta 2028. Valvontaa ei pidetty hänen osaltaan tar­peel­li­sena.

16-vuotias tuo­mit­tiin kym­me­nestä nuorena henkilönä tehdystä rikok­sesta vuoden ja kymmenen kuukauden ehdol­li­seen van­keu­teen. Koeaika päättyy 28. maa­lis­kuuta 2029. Lisäksi hänet mää­rät­tiin vuoden ja kolmen kuukauden val­von­taan.

Oikeus painotti tekojen vaka­vuu­desta huo­li­matta nuorta ikää ja siihen liittyvää kyp­sy­mät­tö­myyttä. Nuoremman osalta myös las­ten­suo­je­lun sijoitus puolsi ehdol­lista ran­gais­tusta. Painavia syitä ehdot­to­maan van­keu­teen ei katsottu olevan. Syyttäjän vaatimus hänen van­git­se­mi­ses­taan tuomiolla hylättiin.

Ran­gais­tuk­sista vähen­net­tä­viksi mer­kit­tiin 17-vuotiaan vapau­den­me­ne­tys 18.–20. huh­ti­kuuta sekä 16-vuotiaan vapau­den­me­ne­tyk­set 17. huh­ti­kuuta–5. tou­ko­kuuta ja 15. hei­nä­kuuta–8. syyskuuta.

Molemmat vel­voi­tet­tiin yhteis­vas­tuul­li­sesti kor­vaa­maan vasa­ra­ryös­tön uhrille 3 200 euroa kär­si­myk­sestä vii­väs­tys­kor­koi­neen 10. huh­ti­kuuta alkaen sekä vappuna pahoin­pi­del­lylle 350 euroa kivusta, särystä ja tila­päi­sestä haitasta vii­väs­tys­kor­koi­neen 1. tou­ko­kuuta 2025 alkaen.

16-vuotiaan on lisäksi mak­set­tava kenkänsä menet­tä­neelle 110 euroa kengistä ja 800 euroa kär­si­myk­sestä, molemmat vii­väs­tys­kor­koi­neen 10. huh­ti­kuuta alkaen. Vapun puu­ko­tu­suh­kauk­sesta hänet mää­rät­tiin maksamaan 700 euroa kär­si­myk­sestä vii­väs­tys­kor­koi­neen 1. tou­ko­kuuta 2025 alkaen.

Mar­ras­kuun kou­lu­pa­hoin­pi­te­lyn uhrille 16-vuotiaan on mak­set­tava 350 euroa kivusta, särystä ja tila­päi­sestä haitasta vii­väs­tys­kor­koi­neen 20. mar­ras­kuuta 2025 alkaen. Helmikuun tekojen uhrille mää­rät­tiin 250 euroa kivusta, särystä ja tila­päi­sestä haitasta sekä 450 euroa kär­si­myk­sestä, molemmat vii­väs­tys­kor­koi­neen 17. hel­mi­kuuta alkaen. Tämän uhrin vaatimus psyyk­ki­sen haitan kor­vaa­mi­sesta hylättiin riit­tä­mät­tö­män lää­ke­tie­teel­li­sen näytön vuoksi.

Uhrien avus­ta­mi­sesta valtiolle mak­set­ta­vat kulut jakau­tui­vat niin, että molemmat vastaavat yhteis­vas­tuul­li­sesti vasa­ra­ryös­tön uhrin 1 487,18 euron ja vappuna pahoin­pi­del­lyn 615 euron kuluista. Yksin 16-vuotiaan mak­set­ta­viksi mää­rät­tiin kenkänsä menet­tä­neen uhrin 1 769,55 euron, mar­ras­kuun uhrin 415 euron ja helmikuun uhrin 400,03 euron avus­ta­ja­ku­lut. Lisäksi hänen on mak­set­tava helmikuun uhrille 2 266,85 euroa oikeu­den­käyn­ti­ku­luja. Kaikille näille avustaja- ja oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­sum­mille kertyy vii­väs­tys­kor­koa 29. lokakuuta alkaen.

Todis­te­lu­ku­luja mää­rät­tiin yhteis­vas­tuul­li­sesti mak­set­ta­vaksi 55,50 euroa ja yksin 16-vuo­tiaalle lisäksi 246 euroa. Oikeuden vir­heel­li­sestä todis­ta­jan kut­su­mi­sa­jasta aiheu­tu­neet 196 euron kulut jäivät valtiolle.

Vas­taa­jien omien puo­lus­ta­jien kulut jäivät valtion mak­set­ta­viksi: 17-vuotiaan osalta 3 087,30 euroa ja 16-vuotiaan osalta 7 621,62 euroa. Kum­mal­le­kaan ei määrätty riko­suh­ri­mak­sua.