Pohjois-Karjalan kärä­jäoi­keus ratkaisi kaksi Juuassa itse­näi­syys­päi­vänä 2025 tapah­tu­nutta ravin­to­la­pa­hoin­pi­te­lyä. Toisessa asiakas sai nyr­ki­nis­kun silmään kesken vessan suunnan neu­vo­mi­sen. Toisessa voimakas tönäisy lennätti uhrin aitaa päin ja kaatoi tämän tajut­to­maksi.

Nykyisin 28-vuotias vastaaja myönsi molemmat pahoin­pi­te­lyt. Oikeu­dessa kiis­tel­tiin etenkin siitä, kuinka laajoja vammoja teoista oli aiheu­tu­nut ja kuinka paljon niistä piti maksaa kor­vauk­sia.

Nyrkki osui, kun asiakas osoitti vessan suuntaan

Lyönnin uhri kertoi jonkun tulleen kysymään häneltä vessan sijaintia. Hän osoitti oikeaan suuntaan ja sanoi ”tuossa”, kun nyrkki osui silmään. Muuta väki­val­taa tilan­teessa ei hänen mukaansa ollut.

Uhri horjahti ja haki sil­mäl­leen jääpussin. Vastaaja poistui paikalta. Ensi­hoi­ta­jat tutkivat uhrin myöhemmin kotona, ja seu­raa­vana aamuna tämä joutui lähtemään sil­mäk­li­ni­kalle. Oikeu­dessa hän kertoi silmän välk­ky­mi­sestä, valoar­kuu­desta ja näön hei­ken­ty­mi­sestä.

Toinen uhri oli viettänyt iltaa puo­li­sonsa kanssa eri ravin­to­lassa. Hän kertoi menneensä aidatulle alueelle tupakalle, kun vastaaja tuli tut­ta­vansa kanssa aidan toiselle puolelle. Puolison ehdo­tet­tua sisälle läh­te­mistä uhrin muis­ti­kuva tapah­tu­mista katkesi.

Vastaaja tunnusti tönäis­seensä uhria niin, että tämä lensi aitaa päin ja kaatui. Uhrilta lohkesi hammasta, ja hän sai nirhaumia kasvoihin, suuhun ja polviin. Kärä­jäoi­keu­den mukaan uhrien ker­to­muk­set, valokuvat ja lää­ke­tie­teel­li­nen näyttö tukivat tun­nus­tusta. Molemmat teot luettiin syyksi pahoin­pi­te­lyinä.

Kaikkia myöhempiä oireita ei voitu yhdistää pahoin­pi­te­lyyn

Vastaaja hyväksyi kor­vaus­vas­tuunsa monilta osin, mutta piti uhrien vaa­ti­muk­sia kivusta ja tila­päi­sestä haitasta liian suurina. Hän kiisti myös ensim­mäi­sen uhrin yli­mää­räi­sen ansion­me­ne­tyk­sen ja toisen uhrin pysyvän haitan. Lisäksi hän vastusti kummankin uhrin avustajan val­mis­te­lu­ku­luja viisi tuntia ylit­tä­vältä osalta.

Lyönnin uhrilla todettu silmän lasiaisen irtauma oli lää­kä­rin­lau­sun­to­jen mukaan ikään­ty­mi­seen liittyvä muutos. Oikeus katsoi lyönnin aikais­ta­neen sitä, ei var­si­nai­sesti aiheut­ta­neen muutosta. Tämä lisäsi kor­vat­ta­van hen­ki­lö­va­hin­gon vaka­vuutta vain vähäi­sesti.

Uhri oli saanut sai­raus­päi­vil­tään kahdeksan tunnin työ­päi­vään perus­tu­van ansion. Hänen vaa­ti­muk­sensa tätä pidempien työ­päi­vien tekemättä jää­mi­sestä hylättiin, koska yksi palk­ka­las­kelma ja oma kertomus eivät riit­tä­neet osoit­ta­maan yli­mää­räis­ten ansioiden menetystä.

Tönäisyn uhrin ylä­huu­leen jäänyt patti oli todettu, mutta sen pysy­vyyttä ei oikeuden mukaan voitu vielä arvioida. Myöhemmät pois­sao­lo­koh­tauk­set jäivät tarkemmin sel­vit­tä­mättä. Myöskään niskan ret­kah­dusta ja niska-har­tia­seu­dun kipuja ei katsottu näy­te­tyiksi, ja korvan tin­ni­tuk­sen yhteys pahoin­pi­te­lyyn jäi epä­sel­väksi.

Oikeus hyväksyi het­kel­li­sen tajut­to­muu­den sekä muun muassa ikenen veren­pur­kau­man ja tila­päi­sen selän ja leuan aris­ta­mi­sen. Vaka­vim­pana osoi­tet­tuna vammana se piti hampaan kruunun murtumaa.

Tun­nus­ta­mi­nen lievensi ehdol­lista van­keus­ran­gais­tusta

Vastaaja tuo­mit­tiin kahdesta pahoin­pi­te­lystä 45 päivän ehdol­li­seen van­keu­teen. Koeaika päättyy 1. lokakuuta 2028. Oikeuden mukaan tekoja ei voinut sovittaa sakoilla, mutta tun­nus­ta­mi­nen ja useiden kor­vaus­vaa­ti­mus­ten myön­tä­mi­nen säästivät oikeu­den­käyn­ti­työtä ja lie­ven­si­vät ran­gais­tusta. Vas­taa­jalla ei ollut aiempaa rikos­re­kis­te­riä.

Lyönnin uhrille mää­rät­tiin kivusta, särystä ja muusta tila­päi­sestä haitasta 800 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen 6. jou­lu­kuuta 2025 alkaen. Sai­raan­hoi­to­ku­luista mää­rät­tiin 377,80 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen 7. tam­mi­kuuta alkaen.

Tönäisyn uhrille mää­rät­tiin kivusta, särystä ja tila­päi­sestä haitasta 2 000 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen 6. jou­lu­kuuta 2025 alkaen. Lisäksi kor­vat­ta­viksi tulivat takin puh­dis­ta­mi­sesta 50 euroa, tuhou­tu­neista farkuista, tyynystä ja tyy­ny­lii­nasta 70 euroa, lää­kä­ri­ku­luista 287,40 euroa sekä lää­kä­ri­käyn­tien mat­ka­ku­luista 207,90 euroa.

Kum­mal­le­kin uhrille mää­rät­tiin lisäksi 50 euroa asia­no­sais­ku­luista ja 3 827,75 euroa koh­tuul­lis­te­tuista oikeu­den­käyn­ti­ku­luista. Näille asia­no­sais- ja oikeu­den­käyn­ti­ku­luille mää­rät­tiin vii­väs­tys­kor­koa 2. mar­ras­kuuta alkaen.

Tuomitun on mak­set­tava myös 80 euron riko­suh­ri­maksu ja valtiolle yhteensä 40 euroa kahden lää­kä­rin­to­dis­tuk­sen lunas­tus­ku­luja. Oman avustajan palkkio ja kulut olivat yhteensä 1 645,05 euroa. Niistä 987,03 euroa jäi valtion mak­set­ta­vaksi, ja tuomitun on suo­ri­tet­tava avus­ta­jal­leen 658,02 euron oma­vas­tuuo­suus.