Oulun kärä­jäoi­keus ratkaisi Oulussa tapah­tu­neen rais­kaus­ju­tun, jossa mies kaatoi tut­ta­vansa asuntonsa lattialle, esti tätä pois­tu­masta ja pakotti suku­puo­liyh­tey­teen kiel­loista huo­li­matta. Uhri pääsi lähtemään vasta teon jälkeen.

Tapah­tu­mat ajoit­tui­vat huhtikuun 13.–14. päivään 2023. Nykyisin 29-vuotias mies kiisti rais­kauk­sen ja vetosi muis­ta­mat­to­muu­teen sekä vaih­toeh­toi­sesti siihen, että seksi oli ollut vapaaeh­toista.

Kärä­jäoi­keus antoi rat­kai­sunsa syyskuun lop­pu­puo­lella.

Tut­ki­muk­siin heti seu­raa­vana aamu­päi­vänä

Syyttäjä vaati miehelle ran­gais­tusta rais­kauk­sesta. Syytteen mukaan hän piti lattialle kaa­ta­maansa uhria jaloista kiinni, riisui tämän väkisin ja sivuutti suulliset kiellot.

Uhri hakeutui seu­raa­vana aamu­päi­vänä sek­suaa­li­vä­ki­val­lan uhrien tuki­kes­kuk­seen tut­ki­muk­siin. Hän kertoi lää­kä­rille menneensä miehen luo yökylään. Seksistä ei ollut sovittu.

Lää­kä­rille annetun ker­to­muk­sen mukaan mies oli pakot­ta­nut hänet suku­puo­liyh­tey­teen pian asuntoon saa­pu­mi­sen jälkeen. Uhri oli kieltänyt ja yrittänyt työntää miestä pois, mutta ei onnis­tu­nut.

Oikeu­den­käyn­tiin mennessä tapah­tu­mista oli kulunut yli kolme vuotta. Uhri kertoi avoimesti muis­ti­ku­viensa hei­ken­ty­neen ajan kulumisen ja trau­maat­tis­ten koke­mus­ten vuoksi. Oikeu­dessa arvioi­tiin siksi myös hänen aiempaa esi­tut­kin­ta­ker­to­mus­taan ja lää­kä­rille tuo­reel­taan anta­maansa kuvausta.

DNA osoitti suku­puo­liyh­tey­den, muuta näyttöä tar­vit­tiin tapah­tu­mien arvioin­tiin

Kes­kus­ri­kos­po­lii­sin labo­ra­to­rio­lau­sun­non perus­teella uhrista otetuista näyt­teistä löytyi miehen DNA:han sopivaa ainesta. Kärä­jäoi­keus katsoi tämän osoit­ta­van suku­puo­liyh­tey­den tapah­tu­neen. Tätä tuki osin myös miehen oma kertomus.

Rais­kausta kos­ke­vassa arvioin­nissa oikeus painotti näytön koko­nai­suutta. Uhrin lää­kä­rille ja myöhemmin polii­sille antamat ker­to­muk­set olivat olen­nai­silta osiltaan saman­lai­sia. Yksit­täis­ten yksi­tyis­koh­tien erot eivät oikeuden mukaan hei­ken­tä­neet ker­to­muk­sen yleistä uskot­ta­vuutta.

Myös hakeu­tu­mi­nen tut­ki­muk­siin heti seu­raa­vana aamu­päi­vänä tuki oikeuden mukaan uhrin ker­to­musta. Asiassa ei tullut esiin syytä tai motiivia kertoa tapah­tu­masta väärin.

Tut­ki­muk­sessa havait­tiin yksi mustelma, jonka yhteyttä tapah­tu­maan ei voitu varmistaa. Muita fyysisiä vammoja ei todettu. Oikeus huomautti, ettei kuva­tun­lai­sesta väki­val­lasta tai vas­ten­tah­toi­sesta yhdyn­nästä vält­tä­mättä jää näkyviä vammoja. Niiden puut­tu­mi­nen ei tässä tapauk­sessa hei­ken­tä­nyt uhrin ker­to­muk­sen luo­tet­ta­vuutta.

Miehen kertomus muuttui, vaikka rais­kauk­sen kiis­tä­mi­nen pysyi

Mies ei esi­tut­kin­nassa muistanut olleensa uhrin kanssa suku­puo­liyh­tey­dessä. Saatuaan tietää DNA-löy­dök­sistä hän piti sitä mah­dol­li­sena, mutta kiisti rais­kauk­sen. Oikeu­dessa hän kertoi seksin tapah­tu­neen yhtei­sym­mär­ryk­sessä.

Oikeus piti miehen ker­to­musta vaih­te­le­vana ja sisäi­sesti ris­ti­rii­tai­sena. Hän kuvasi eri tavoin tut­ta­vuut­taan uhrin kanssa, tapah­tu­mien muis­ta­mista ja muis­tion­gel­miensa syitä.

Mies selitti ker­to­muk­sensa muut­tu­mista myös sillä, ettei hänellä ollut kuu­lus­te­lussa avustajaa tai tulkkia. Kärä­jäoi­keus totesi kuu­lus­te­lu­pöy­tä­kir­jaan merkityn hänen nime­no­mai­sen ilmoi­tuk­sensa, ettei hän tarvinnut kum­paa­kaan. Kertomus muuttui myös oikeu­dessa, jossa puo­lus­taja ja tulkki olivat paikalla.

Kärä­jäoi­keus katsoi uhrin ker­to­muk­sen, kir­jal­lis­ten todis­tei­den ja rii­dat­to­mien seikkojen muo­dos­ta­van joh­don­mu­kai­sen koko­nai­suu­den. Miehen esittämä vaih­toeh­toi­nen tapah­tu­man­kulku voitiin sulkea pois riit­tä­vällä var­muu­della, eikä rais­kauk­sesta jäänyt var­tee­no­tet­ta­vaa epäilyä.

Rais­kauk­sesta ehdotonta vankeutta, aiempi ran­gais­tus alensi pituutta

Mies tuo­mit­tiin rais­kauk­sesta kahdeksan kuukauden ehdot­to­maan van­keus­ran­gais­tuk­seen.

Kärä­jäoi­keus piti teosta läh­tö­koh­tai­sesti oikeu­den­mu­kai­sena noin kahden vuoden vankeutta. Ran­gais­tusta alensi kuitenkin miehelle aiemmin tuomittu kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden van­keus­ran­gais­tus. Teon vakavuus ja aikai­sempi vastaava rikol­li­suus edel­lyt­ti­vät oikeuden mukaan ehdotonta vankeutta. Aiempi pitkä ehdoton ran­gais­tus esti myös yhdys­kun­ta­pal­ve­lun tuo­mit­se­mi­sen.

Uhrille miehen on kor­vat­tava kär­si­myk­sestä 2 000 euroa. Valtiolle mak­set­ta­viksi mää­rät­tiin 80 euron riko­suh­ri­maksu, 20 euroa lää­kä­rin­to­dis­tuk­sen lunas­tus­ku­luja ja 30,80 euroa todis­te­lu­ku­luja.

Miehen puo­lus­ta­jan palkkio arvon­li­sä­ve­roi­neen, yhteensä 1 204,80 euroa, jäi valtion mak­set­ta­vaksi.