Oulun kärä­jäoi­keus ratkaisi kir­jan­pi­to­ri­kosta ja törkeää velal­li­sen epä­re­hel­li­syyttä koskeneen asian, jossa putkialan yhtiöstä siir­ret­tiin varoja ilman hyväk­syt­tä­vää perus­tetta.

Nykyisin 31-vuotias mies toimi erään osa­keyh­tiön toi­mi­tus­joh­ta­jana ja hal­li­tuk­sen ainoana var­si­nai­sena jäsenenä. Hän käytti yhtiössä myös tosia­sial­lista mää­räys­val­taa.

Mies nosti vuoden 2021 viiden ensim­mäi­sen kuukauden aikana palkkaa yhteensä 87 195 euroa bruttona. Kärä­jäoi­keu­den hyväk­sy­män syytteen mukaan koh­tuul­li­nen palkka yhtiön talou­del­li­sessa tilan­teessa olisi ollut enintään 3 513 euroa kuu­kau­dessa.

Koko­nai­suu­dessa yhtiön omai­suutta luo­vu­tet­tiin perus­teet­to­masti 117 403,73 euroa. Teot sijoit­tui­vat Yli­vies­kaan vuosina 2020–2022, ja yhtiö ase­tet­tiin kon­kurs­siin huh­ti­kuussa 2022.

Kärä­jäoi­keus antoi asiassa tuomion syyskuun lop­pu­puo­lella.

Syyttäjä vaati ran­gais­tusta kahdesta talous­ri­kok­sesta

Syyttäjän mukaan yrittäjä luovutti velal­li­sen yhtiön omai­suutta itselleen ja muille tahoille ilman hyväk­syt­tä­vää syytä tai lii­ke­ta­lou­del­lista perus­tetta.

Ylisuuren palkan lisäksi yhtiöstä tehtiin tili­siir­toja ja maksuja, jotka kir­jat­tiin saa­mi­siksi osak­kailta ja omaisilta. Näitä suo­ri­tuk­sia oli yhteensä 34 185,03 euroa.

Lisäksi mies siirsi itselleen kesä–syys­kuussa 2021 yhteensä 13 488,70 euroa. Näitä siirtoja ei merkitty kir­jan­pi­toon, koska lii­ke­ta­pah­tu­mien kir­jaa­mi­nen oli tuolloin jo lai­min­lyöty.

Syyttäjän mukaan menettely aiheutti yhtiön mak­su­ky­vyt­tö­myy­den tai pahensi sitä olen­nai­sesti. Teko arvioi­tiin törkeäksi muun muassa tavoi­tel­lun hyödyn ja vel­ko­jille aiheu­te­tun vahingon huo­mat­ta­van määrän vuoksi.

Kir­jan­pi­tä­jän laskut ja tositteet jäivät hoi­ta­matta

Kir­jan­pi­to­ri­kos­syyte koski vuoden 2020 tilin­pää­tök­sen laa­ti­matta jät­tä­mistä ja tili­ta­pah­tu­mien kir­jaa­mi­sen lai­min­lyön­tiä kesä­kuusta 2021 kon­kurs­siin saakka.

Mies oli jättänyt toi­mit­ta­matta tosi­teai­neis­toa ulko­puo­li­selle kir­jan­pi­tä­jälle ja mak­sa­matta sovittuja kir­jan­pi­to­las­kuja. Kir­jan­pi­täjä irtisanoi toi­mek­sian­non ja lopetti työn kesäkuun 2021 alusta.

Tämän jälkeen yhtiössä ei muu­ten­kaan kirjattu tili­ta­pah­tu­mia. Tilillä liikkui kuitenkin vielä saman vuoden loppuun mennessä kymmeniä tuhansia euroja.

Kärä­jäoi­keus katsoi lai­min­lyön­tien vai­keut­ta­neen oikean ja riittävän kuvan saamista yhtiön talou­del­li­sesta asemasta ja toiminnan tulok­sesta.

Mies myönsi molemmat rikokset

Mies myönsi sekä syyt­tei­den teon­ku­vauk­set että rikos­ni­mik­keet oikeiksi. Hän hyväksyi myös sen, että varoja oli luo­vu­tettu ilman hyväk­syt­tä­vää perus­tetta.

Vahin­gon­kor­vaus­ten osalta hän kiisti eräiden vaa­ti­mus­ten arvon­li­sä­ve­rol­li­set määrät. Vero­hal­lin­non vaa­ti­musta hän vastusti osittain sillä perus­teella, että mak­sa­matta jääneet verot oli määrätty arvioi­malla.

Mies katsoi lisäksi, että kullekin vel­ko­jalle tuo­mit­tava korvaus pitäisi laskea sen jako-osuuden perus­teella, jonka velkoja olisi saanut kon­kurs­sissa. Syyttäjän vaatimaa lii­ke­toi­min­ta­kiel­lon pituutta hän piti liian pitkänä.

Yhtiön vel­kaan­tu­mi­nen jatkui varojen siir­tä­mi­sen aikana

Kärä­jäoi­keu­den mukaan yrittäjä oli yhtiön ainoana toimijana tietoinen sen talou­del­li­sesta tilan­teesta. Hänen oli täytynyt ymmärtää, että varojen luo­vut­ta­mi­nen vaaransi velkojien mah­dol­li­suuk­sia saada saa­ta­vil­leen suo­ri­tuk­sia.

Yhtiö vel­kaan­tui huo­mat­ta­vasti samaan aikaan, kun varoja siir­ret­tiin pois ja osa kir­jan­pi­dosta jätettiin kokonaan tekemättä.

Oikeus piti menet­te­lyä tahal­li­sena. Tör­key­sar­vos­te­lussa painoivat siir­ret­ty­jen varojen määrä, vel­ko­jille aiheu­tu­nut huo­mat­tava vahinko sekä se, että teko toteu­tet­tiin pidemmän ajan kuluessa useilla osa­teoilla ja hyö­ty­mis­tar­koi­tuk­sessa.

Tun­nus­ta­mi­nen ja kerrottu työuu­pu­mus lie­ven­si­vät seu­raa­musta

Kärä­jäoi­keus huomioi miehen eduksi sen, että hän oli ede­saut­ta­nut asian sel­vit­tä­mistä. Hänellä ei ollut aikai­sem­pia rikos­re­kis­te­ri­mer­kin­töjä.

Mies kertoi myös kär­si­neensä tekojen aikaan vakavasta työuu­pu­muk­sesta. Hän ei esittänyt siitä lää­ke­tie­teel­listä sel­vi­tystä, mutta väitettä ei ollut rii­tau­tettu eikä kärä­jäoi­keus pitänyt sitä epäus­kot­ta­vana.

Oikeus katsoi, että myös tälle seikalle voitiin antaa jonkin verran mer­ki­tystä ran­gais­tusta mitat­taessa.

Vero­hal­lin­nolle lähes 70 000 euroa vahin­gon­kor­vausta

Kärä­jäoi­keus laski velkojien kor­vauk­sia niiden suh­teel­lis­ten saatavien perus­teella. Laskennan läh­tö­koh­tana oli arvio, jonka mukaan perus­teetta luo­vu­te­tuista varoista olisi pesän­hoito- ja rea­li­soin­ti­ku­lu­jen jälkeen jäänyt vel­ko­jille noin 110 000 euroa.

Vero­hal­lin­nolle mää­rät­tiin 69 546,40 euroa vahin­gon­kor­vausta vii­väs­tys­kor­koi­neen. Samoista saa­ta­vista hal­lin­nol­li­sesti perityt suo­ri­tuk­set vähen­ne­tään kor­vauk­sesta.

Kor­vauk­sia mää­rät­tiin lisäksi yhtiön tava­ran­toi­mit­ta­jille, kir­jan­pi­toyh­tiölle, perin­täyh­tiölle ja Helsingin kau­pun­gille. Esi­mer­kiksi Onninen Oy:lle mää­rät­tiin 8 734 euroa ja Lowell Suomi Oy:lle 6 754 euroa vii­väs­tys­kor­koi­neen.

Miehen mak­set­ta­vaksi tuli myös velkojien perintä-, sel­vit­tely- ja oikeu­den­käyn­ti­ku­luja.

Talous­ri­kok­sista yhdeksän kuukautta ehdol­lista ja lii­ke­toi­min­ta­kielto

Oulun kärä­jäoi­keus tuomitsi 31-vuotiaan miehen kir­jan­pi­to­ri­kok­sesta ja törkeästä velal­li­sen epä­re­hel­li­syy­destä yhteiseen yhdeksän kuukauden ehdol­li­seen van­keus­ran­gais­tuk­seen. Koeaika päättyy 17. syyskuuta 2028.

Mies mää­rät­tiin myös kolmen vuoden lii­ke­toi­min­ta­kiel­toon, joka päättyy 16. syyskuuta 2029. Oikeuden mukaan hänen toi­min­tansa oli ollut velkojien kannalta vahin­gol­lista ja hän oli olen­nai­sesti lai­min­lyö­nyt lii­ke­toi­min­nan laki­sää­tei­siä vel­vol­li­suuk­sia.

Lisäksi mies mää­rät­tiin maksamaan valtiolle 80 euron riko­suh­ri­maksu.